Kuunnelma

Osa II: YYA Tähtitorninkadussa häiriöitä

-Hei, kyllä mä lähden nyt kotia että saat pakata rauhassa. Mulla menee kohta viimeinen ratikka.

- Mä oon melkein jo pakannut. Jää yöksi. Taksi hakee mut aamukuudelta ja sä voit jäädä tänne nukkumaan rauhassa.

-En mä voi… Sun pitää saada nukkua hyvin että jaksat mennä koko päivän siellä. Mä oon kateellinen… Nizza on maailman ihanin paikka.

- Niin on, siksi mä sinne taas menenkin. Ja mä voin nukkua lentokoneessa. Mennään joku päivä yhdessä Nizzaan?

- Anytime, honey! Olis tosi mahtavaa!

- Kerro vielä, mitä pitää muistaa ottaa mukaan… passi on, hammasharja on, laturi on, aurinkorasvaa on…

- Kortsuja ja liukuvoidetta!

- Hei. En tarvi.

- No tarviithan. Ihania ranskattaria…

- Mä en tarvi.

- Ai?

- Mä ajattelen siellä vain sua.

- Hölmö! Anna mennä, sä oot nuori mies. Pitää takoa silloin kun rauta on kuumaa!

- No… miltä se muka susta tuntuis?

- Et sä oo mistään tilivelvollinen mulle.

- Etkä säkään oo tilivelvollinen mulle?

- Niin, en.

- Mä en kestäis ajatella sua toisten miesten kanssa…

- No hei, ei sun tarvi ajatellakaan mitään… mutta ei tää meidän juttu oo oikeesti mitään vakavaa. Hyvä kun mä muistan sun nimeä. Hahaha! Hassu!

- Noh…Eikö siitä voisi tulla sellaista, pikkuhiljaa?

- Hei. Anteeksi, mutta ajattelepa, mitä mä käyn läpi tässä… Oon ihan tyhjä ja kuollut, ei mulla oo mitään tunteita mihinkään. Eikä tää ole mikään kiva olotila, trust me –

- Mut jos sä alat päästä siitä yli, ja voitais katsoo tätä hommaa vakavasti vähän myöhemmin –

- Mä tekisin tosi väärin, jos lupaisin nyt jotain enemmän kuin voin antaa. Mun ei pitäis kehitellä mitään vakavaa mistään, koska oon oikeesti tosi rikki. Vaikka mulla onkin mahtava voittajaolo, ei se tarkoita, että olisin ihan sujut asioiden suhteen.

- Siinä tapauksessa on parempi ettei me nähdä enää. Rikon vain itseni. Jos en voi olettaa, että olisit sitten mun, silloin kun olisit selvinnyt yli noista vaikeista jutuistasi.

- Miksi pitää alkaa ajatella noin vaikeesti… Ollaan vaan kavereita ja tehdään kivaa yhdessä. Ei enempää.

- Niin. Mutta voiko kaveria vielä näytille kotiin?

- Hehee… EI!

- Mutta kavereille mä sanon kuitenkin, että olet mun potentiaalinen vaimoehdokas.

- Voi vitja, nimenomaan VAIMOEHDOKAS – vaimohan mä edelleen olen. Vaan en sun. Älä viitsi. Ettehän te miehet yleensä tee asioista kovin vaikeita, se on naisten tehtävä. Ei mietitä liikaa.