Jäät kuitenkin baariin kun minä saavun sinne Anskun kanssa. Et puhu minulle mitään, tuijotat vain ivallisen näköisenä kulman takaa. Mietin hetken pois lähtöä, mutta sitten Ansku huomaa Hartsin, vanhan kaverimme, ja jäämme juttelemaan baaritiskille. Sinä tuijotat minua koko ajan, vaikka olet keskustelevanasi ystäviesi kanssa.
Jutellessani Anskun ja Hartsin kanssa ilmaannut yht’äkkiä keskellemme.
X: Mitäs täällä minusta puhutaan?
M: Ei puhuta susta kun ranskan tentistä.
X: Mullapa on vähän asiaa Harrille.
Tarraat Harria rinnuksista ja kiskot hänet parin metrin päähän. Hartsi yrittää irrottautua rauhoitellen ja puhua sinulle jotain, sinä kiristät otettasi ja kohotat nyrkkiä. Hartsi yrittää päästä sinusta kauemmaksi, se on hätääntyneen näköinen. Sitten muut huomaavaat. Yleinen sekasorto. Kaverisi repivät sinut irti Hartsista.
Voi ei… ajattelen. Tämä on minun vikani. Häpeän. Hartsin epäuskoinen ilme saa sydämeni puristumaan kasaan.
Sinä nostat kätesi ilmaan ja näytät puhuvan jotain väärinkäsityksestä ihmisille ympärilläsi. Hartsi palaa omituisen näköisenä luoksemme.
Hartsi: Jumalauta, se aikoi hakata mut.
M: Anna anteeksi, se on ihan hullu, anna anteeksi Harri. Ehtikö se tehdä mitään?
Hartsi: No eihän tuo sun vikasi ollut. Mutta hullu se on. Jumalauta, se aikoi hakata mut.
M: Mun on parasta lähteä nyt. Anteeksi X:n puolesta tuo välikohtaus, se näytti olevan ihan kännissä. Mä lähden nyt, niin ei tapahdu mitään ikävää enää.
Ansku: Oletko sä kunnossa? Älä todellakaan syytä itteesi X:n käytöksestä. Kuuletko? Tuo äijä on sekaisin, kaikki sen tietää, sinä et oo tehnyt mitään, sä et oo vastuussa X:n käytöksestä.
M: Niin. Mutta hävettää silti. Mut hei, hyvää iltaa teille ja pitäkää hauskaa. Mä meen nukkumaan, aamulla työkaveri tulee hakemaan mut töihin 5.15.
*******************************
X: AVAA OVI !!!
…
X: AVAA OVI SAATANA TAI MÄ TUUN OVEN LÄPI!!!!
…
X: AVAA OVI TAI MÄ TAPAN SINUT, SAATANAN HUORA !!!!
Herään oven takaa kuuluviin huutoihin. X hakkaa ovea, olen samantien hereillä. Ensimmäiseksi pelkään, että naapurit heräävät. Siirryn nopeasti ikkunan vierestä yksiön kaukaisimpaan kulmaan, sängyn ja seinän väliin. Ehkä aiot rikkoa ikkunan, näin en ainakaan saa sirpaleita päälleni.
...
X: KENEN KANSSA SÄ OLET SIELLÄ?!??
…
Puhelimeni hälyttää. Soitat minulle. Vaiennan puhelimen nopeasti.
…
X: SIELLÄHÄN SE PUHELIN HÄLYTTÄÄ SISÄLLÄ. KENEN KANSSA SÄ NUSSIT SIELLÄ???
…
M: Mene pois.
X: AVAA OVI NIIN HAKKAAN SEN TYYPIN KETÄ NAIT!
M: MÄ OON NUKKUMASSA, MENE POIS!
X: NIIN VARMASTI, KENEN KANSSA SIELLÄ ”NUKUTAAN”??
M: Lopeta! Mä oon nukkumassa, YKSIN, mulla on tosi aikainen herätys aamulla! Mene pois!
X: EN ENNEN KUIN PÄÄSTÄT MUT SISÄLLE!
M: EN USKALLA! Miten sä pääsit porttikongin läpi tänne?
X: KIIPESIN YLI!
M: Sehän on nelimetrinen - …
X: LUULETKO OLEVASI SUOJASSA TÄÄLLÄ PIKKU SISÄPIHAN KÄMPÄSSÄSI?!? MUAHAN EI PORTIT PIDÄTTELE!
M: Anna mun olla rauhassa, mua pelottaa… Oo kiltti!
X: MÄ JÄÄN TÄNNE PIHALLE ODOTTAMAAN SUA, JOSKUS SUN ON PAKKO TULLA ULOS SIELTÄ!
M: Mä soitan poliisit ellet lähde pois.
X: SOITA VAAN, PYYDÄ NEKIN NUSSIMAAN SUA SINNE, JA SITTEN TAPAN TEIDÄT KAIKKI! KARHUKIN PÄÄSEE KERRANKI OIKEISIIN HOMMIIN JA JAHTAAMAAN KATOILTA MUA !!! HAHAHA!
M: Soitan poliisit, lähde pois.
X: Luuletko sä voivas vältellä mua? Jään tänne odottelemaan aamua kun lähdet töihin. Maailma on niin outo ja erilainen tarkka-ampujan silmin… (laulaa)
M: Mene pois.
Sen jälkeen on hiljaista. Ulkona on pimeää. On marraskuun viimeinen päivä. Tai yö. Tärisen. En saa itseäni hallintaan. Kusettaa, mutta en uskalla liikkua vessaan, ettet kuulisi minua. Odottelen viisi minuuttia, 10 minuuttia, puoli tuntia, tunnin… en ole varma enää ajasta. Kello on nyt kolme yöllä. Ulkoa ei kuulu mitään. Tärisen vieläkin holtittomasti. Haluaisin soittaa Anskulle, mutta en kehtaa. En kehtaa myöntää, että tällaista tapahtuu taas. Haluaisin soittaa äidille, mutta äiti on matkalla Italiassa.
Maattuani ikuisuudelta tuntuvan ajan sängyn takana kurottaudun varovasti ylös. Ryömin ikkunaan ja katson varovasti pihalle. Lamppu valaisee sisäpihaa, kaikki näyttää liikkumattomalta. Yritän nähdä ovelle, portaille, roskakatokseen. Mihin menit?
Kännykkä piippaa hiljaa, sain viestin. Hartsilta.
”Oot hyvä ihminen, ja jos joku muuta väittää on väärässä. Pusi, hali ja hyvää yötä…”
Käyn vessassa, mutten uskalla vetää sitä. Hiivin takaisin sänkyyn ja menen peiton alle. Tärisyttää. Yököttää. Mikä minua vaivaa, mietin. Rauhoitu, rauhoitu, hengitä. Ei X pääse tänne sisälle. Sen pitäisi rikkoa ikkuna ja ei se sitä tekisi, ei kai se halua tuhota uraansa. Mutta se on niin kännissä. Mitä teen aamulla? Työkaveri tulee hakemaan minut töihin tunnin kuluttua. Mitä jos X käy kimppuuni sisäpihalla? Pitäisikö soittaa poliisit tarkistamaan piha?
Pahemmalta tuntuu epävarmuus siitä, onko X vielä sisäpihalla, kuin pelko siitä, aikooko se hakata minua. Yritän nukkua, mutten pysty. Pahoinvointi kalvaa keuhkoissa asti.
Työkaveri soittaa. Kello on 5.10. Se sanoo, että on parin minuutin kuluttua minun kerrostalon edessä. Ynähdän vastaukseksi ja suljen puhelimen.
Hengitän syvään muutaman kerran, keskityn ja yritän saada itseni liikkelle.
Sitten siirryn nopeasti ikkunaan, näkyykö liikettä. Ei.
Kiskon farkut jalkaan ja villapaidan päälle. Hammasharja, hiusharja ja meikit reppuun, siistiydyn sitten töissä.
Lenkkarit jalkaan, takki päälle, äänettömästi. Ovelle.
Käännän lukkoa, kuuntelen. Hiljaista.
Kurkistan oven raosta, hiljaista.
Nopea kurkistus roskakatokseen, mikään ei liiku siellä.
Livahdan ovesta ulos ja painan oven kiinni. Lukon raksahdus kajahtaa korviin kuin laukaus, se kaikuu sisäpihalla. Sydämeni melkein pysähtyy, mutta mitään muuta ei edelleenkään kuulu.
Mitä jos olet hirttäytynyt porttikongiin? Juoksen henkeä pidättäen portille, ketään ei näy.
Auton ääni kuuluu kaukaa. Ulos porttikongista, hiljaista. Ja pimeää.
Mitä jos olet väijymässä kulman takana? Ampaisen juoksuun kohti auton ääntä enkä katso taakseni. Olen paniikissa, en pysty rauhoittumaan.
Nyt on niin paljon kohinaa pääni sisällä, etten voi ajatella, kaikki on minulle aivan sama, olen lamaantunut ja haluan karkuun.
Auto kääntyy kadulleni, juoksen sitä vastaan ja huidon työkaverille, Jarille. Auto pysähtyy, hyppään sivuovesta sisään ja olen turvassa.
J: Huomenta, väsyttääkö?
M: Ihan sikana.
…
Jari kääntää auton ja lähdemme kohti työpaikkaa. Katselen ympärille ja odotan näkeväni X:n jossain. Jari katselee minua.
J: Saitko nukuttua?
M: Hmm, olin eilen baarin pikkujouluissa…
J: Jaahah, no sen sitten tietääkin…!
M: Ehheh, en ollut kännissä, mutta tulipa nukuttua vain muutama tunti.
Yritän keskittyä työtehtäviin. Olen aivan poikki. En muista tuosta päivästä mitään. X yrittää soittaa iltapäivällä. En jaksa vastata. Se lähettää tekstiviestin.
”Minä olen perseestä sulle”.
Sender: X
040…
11:59:45 2
9.11.2007
En jaksa vastata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti