Tyhjä

Olen tyhjä. En tunne enää mitään. En edes vihaa. Helvetti, tunnenpas. Tunnen musertavaa vihaa. Vihaan haulikkoa, reikää seinässä, reikää taulussa, reikää ovessa.

Halusin niin vanheta kanssasi. Vuodet vieriä saa, toiveena mulla on jokainen niistä vierelläs taivaltaa. En voi olla itkemättä kuunnellessani Juha Tapiota. Kelasin vielä joku aika sitten sanoituksia päässäni ja sain niistä uskoa itseeni ja uskoa meihin. Halusin voittaa pelkoni. Mutta mitä olisin tehnyt arpeutuneella sydämelläni? Se ei toimi enää, se ei saatana syki, olen kuollut ja odotan, että saan lopettaa loputkin olemisestani.

Mitä teen enää täällä? Olen tyhjä. Olen ylimääräinen. Mua ei tarvita enää. Haloo, Jumala, olen vitun ylimääräinen palikka tällä pelilaudallasi, enkä edes kuulu tähän peliin, joten mitä vittua teen enää täällä?

…Voi vittu Jumala, eikö sua saatana kiinnosta tämä pelisi edes sen verran, että poistaisit turhat palikat muiden pelin edestä?? Antaisit muiden pelata rauhassa! Ajattelisit edes muita, ellet suostu ajattelemaan minua.