Kaupungin halvin huora

Kaupungin halvin huora syntyy keväisenä iltana uskovaiseen kotiin. Huora, joka ei vielä nuorena aavista lainkaan, miksi isona tulisi, kiikuttaa koulusta kotiin kiitettäviä todistuksia ja keskittyy elämässään olemaan muille mieliksi. Jumalanpelko on hakattu selkärankaan jo nuorena. Jumalaa täytyy miellyttää, muiden ihmisten edessä on sopivaa uhrautua. Miellyttämisestä tulee pakonomainen taakka, joka tappaa hiljaisesta lapsesta lopunkin impulsiivisuuden ja kiinnostavuuden.

Nuoresta huorasta tulee kiltti, tylsä ja sopeutuvainen. Tyynen ulkokuoren alla velloo valtava henkinen pahoinvointi, joka purkautuessaan tuottaa satoja pöytälaatikkorunoja.


Mitä tehdä, kun elämä
sanoo itsensä irti tehtävästään?
Ettei se aio enää eteenpäin viedä
niin... saako se niin edes tehdä?

Ettei enää sais muka vain olla
antaa elon rauhassa jolkotella
Siinä siivellä vähän tuntea ja kokea
voi kai sitä elämäksi kutsua.

Pitääkö mun itseni tehdä jotain?
Pakata tavarat ja muuttaa vai
hypätä siihen virran mukaan
jossa kaikki kulkee, muttei kukaan
tiedä miksi siinä seilaa
mut muutkin menee samaan suuntaan.

Ja se riittääkin tälle ”elämälle”?
Mä kyllä aioin tehdä jotain muuta
Huomaanko että soitin vain suuta –
arvioiden kyllä katselin tähteä
mutten uskaltanut lähteä.


Ollessaan 16-vuotias huora ymmärtää sulkevansa normaalista elämästä suurimman osan mielekästä elämää pois alituisella jännittämisellään ja miellyttämisen tarpeellaan. Tyttö päättää alkaa tehdä asioita, joita pelkää, jotta voisi joskus huomata tehneensä kaiken mitä maailmalla on tarjota, vielä enemmänkin, ja voittaa pelkonsa.


Joten haista paska, maailma, et tiedä mitään minusta!
Voitin Helsingin, voitan sinutkin!
Liian kauan sinua pelkäsin.
Vielä kadut, ett’ sut edes tapasin!


Sukeltaminen elämään ei ole helppoa, varsinkaan kun selkärankaan hakatut uskonnolliset vaatimukset ja ohjeet pysyvät kiltisti mielessä. Tiukka normisto säätelee pelkojen kohtaamista, joka saa huvittavia piirteitä väistelemisessään ja soveltamisessaan.

Väistelemisestä tulee ajan myötä taitolaji. Mutta aivan alussa, harjoituksen puutteesta johtuen, väistely ei aina suju. Siksi huora ole aivan varma siitäkään, milloin on menettänyt neitsyytensä – vaikka huora ei voisikaan ajatella varsinaisesti ikinä harrastaneensa seksiä. 19-vuotiaana ensimmäisellä gynekologikäynnillä vanha lääkäri vahvistaa, ettei neitsyyttä kyllä enää ole, ja huomauttaa, että pitäisihän seksiä harrastaa useammankin ihmisen kanssa, nimittäin tietääkseen mitä haluaa.

Niin kai. Seksiä kyllä tulee harrastettua, mutta oikeasti sen pitäisi kuulua avioliittoon. Näin huora ajattelee vielä tavatessaan tulevan aviomiehensä kaksikymppisenä, narikkajonossa baarissa. Viikon ajan huora pihtaa, mutta sitten se vain tapahtuu. Ja pian sen jälkeen, tosin useamman tupakan poltettuaan, huora päättää ajatella, että seksi uuden poikakaverin kanssa on normaalia elämää, josta on turha kantaa huonoa omaatuntoa.

Päätöksen jälkeen normaalista elämästä tulee niin tiivistä, että jopa istuminen on välillä vaikeaa. Huora on ollut aina hyvä kertomaan härskejä vitsejä, jo silloinkin kun vielä vilpittömästi luuli olevansa neitsyt, mutta varsinkin nyt juttuja irtoaa, sillä huora todella tietää mistä puhuu.

Parin vuoden jälkeen eräänä kauniina lauantaipäivänä kirkossa papin sanottua aamenen, huora ajattelee ensimmäiseksi kuitanneensa esiaviollisen seksin Jumalalle, mikä on varsin helpottava tunne. Seuraavaksi mielen täyttää päässä jyskyttävä sana ”naimisissa”, ja kolmas ajatus katoaa alkavaan häämarssiin, joka johdattaa vastavihityt pois alttarilta.