Hilpeän Hauska Teatteri esittää

Kommelluksia
Kohtaus XX

Aviomies = A
Huora = H


Aviomies kävelee vihaisena eteisestä makuuhuoneeseen ja takaisin. Huora istuu sängyn reunalla ja pitelee niskaansa, jota jomottaa sykkivästi. Myös päänahka tuntuu hellältä.


A: Sovitaan sitten, ettei kumpikaan käy kahteen kuukauteen vieraissa! Suostun taukoon, mutta vain sillä ehdolla. Saan minäkin saatana asettaa ehtoja, etkä vain sinä.

H: Mä en sovi sun kanssa yhtään mitään. Haluan päästä henkisesti eroon susta. Ja jos meillä on tauko kesän yli, voit tehdä juuri mitä haluat ja niin voin minäkin. Mitä henkistä irtiottoa se olisi, että näkisimme koko ajan ja eläisimme kuitenkin yhdessä. Me ollaan niin kuin emme olisi enää yhdessä.

A: Luuletko saatana todella, että ottaisin sut takaisin, jos petät? Turha luulo!

H: No sitten et ota. ENKÄ HALUA ETTÄ ODOTAT MUA TAKAISIN! Eikä se olis edes pettämistä, koska me ei olla yhdessä. Nyt saat mennä ja nussia kaikkia niitä ”pilluja, jotka ovat menneet ohi, koska olet ollut naimisissa”.

A: Ei tarvi muistuttaa tuosta, en tarkoittanut sitä silloin. HELVETTI, mikä helvetin kiire sulla on nussia muita?

H: Ei voisi vittu vähempää kiinnostaa nussia muita! Haluan olla yksin! Haluan olla erossa susta. Voisin naida jokaista vastaantulevaa äijää vain sen takia, ettet ottaisi mua takaisin. Haluan, että halveksit mua ja inhoat etkä halua ikinä edes enää katsoa mua päin. ANNA MUN MENNÄ PERKELE ! ANNA MUN OLLA YKSIN ! MÄ VIHAAN ITSEENI, JÄTÄ MUT YKSIN!!

A: (alkaa itkeä) Mä rakastan sua ja odotan sua vaikka kymmenen vuoden päästä. Vaikka olisit nainut ketä niin mä ottaisin sut takaisin.

H: Lopeta! Älä enää ikinä sano että otat mut takaisin –

A: Mä otan sut takaisin vaikka olis mitä…

Huora tempaisee peiton mukaansa, kävelee aviomiehen ohi olohuoneeseen ja kapuaa sohvalle pitkälleen vetäen peiton päänsä yli.

H: (peiton alta) Mä alan kaupungin halvimmaksi huoraksi, nain joka vitun äijää ja teen saatana rahaa että pystyn maksamaan vuokran, lainanlyhennyksen ja nämä sun helvetin yhtiövastikkeesi! Mä saatana nain kaikkien kanssa niin että mulla on joka vitun tauti ja levitän sen muillekin ja kostan joka vitun äijälle. Ja nauran päälle! Ja sitten sä näet mut kuppaisena ja tautisena paskana ja halveksit mua etkä voi edes katsoa muhun etkä ota mua enää takaisin. ETTÄ ANNA MUN OLLA!

A: (itkien) Sinä oot sadisti – miksi sinä haluat satuttaa mua näin?? Antaisit mun vain rakastaa sua! Miten sinä voit puhua noin?!

Aviomies putoaa polvilleen maahan, olkapäät vavahtelevat itkusta ja mies ojentelee käsiään huoraa kohti…

A: (epätoivoisesti itkien) Mä haluan auttaa sua, ei sun tarvi satuttaa itseäsi ja mua! Älä sulje mua pois sun elämästä! Etkö sä näe, rakas, että mä olen tässä sua varten ja haluan vain rakastaa sua?!

H: (alkaa myös itkeä) Anna anteeksi kaikki – ENKÄ MÄ HALUA SATUTTAA SUA, HALUAN SATUTTAA ITSEENI!! En mä voi enää elää, en halua enää olla olemassa! Tajuatko ?? Haluan tehdä itselleni helvetin paskasen lopun ja sitten lakata olemasta! Haluan vittu satuttaa itseeni niin pahasti kuin ikinä vain voin, ja saatana palaa loppuun ja kuolla! Mä en halua enää olla! Kaikki on ihan sama, mulle on aivan sama vaikka naisin ketä, m u a e i k i i n n o s t a ! ! Mä haluan kuolla!

Aviomies nousee ylös, niistää ja hetken silmiään. Sitten hän pukee päälleen ja poistuu ulko-ovelle.

A: (rauhallisesti) Hyvästi. Minä lähden. Otan aamulla ekan lennon pois täältä.

H: Minne?

A: Lähden nyt sitten sinne Irakiin. M on luvannut järjestää mulle paikan sinne heti. Ja toivon että kun mut ammutaan, luoti osuu mahaan. Ja sen kaksi tuntia kun huudan ja itken kivusta ja teen kuolemaa, mä ajattelen sua.

H: ÄLÄ SANO… – ÄLÄ LÄHDE --

Aviomies sulkee oven ja lähtee. Huora nousee istumaan sohvalla, vaipuu kasaan ja itkee äänettömästi, sitten laahustaa takaisin makuuhuoneeseen ja nukahtaa sängylle levottomaan uneen.



Tunnin kuluttua ovi käy jälleen ja aviomies palaa. Aviomies kiskaisee huoran ylös sängyltä ja kantaa tämän olohuoneeseen. Huora riuhtoo itseään irti ja aviomies pudottaa naisen sohvalle. Aviomiehellä on haulikko kädessään.


A: Rakas, me lähdetään yhdessä. Mä ammun ensin sut ja sitten itseni.

(Aviomies alkaa panostaa haulikkoa.)

A: (Huolestuneesti): Oletko sä nyt ihan varma tästä, oikeasti, haluatko sä varmasti tätä?

H: (hiljaa) Vitun hullu.


Huora kävelee takaisin makuuhuoneeseen aviomiehen nauraessa paskaisesti.



Pahinta mitä mulle voi tapahtua on kuolla. Mä en tunne enää mitään. En oo tuntenut sen jälkeen, kun revin tuota haulikkoa äijän käsistä pois ja piilotin sen sohvatyynyjen alle. Ja juoksin pois talolta sitä ylämäkeä, joka sai jalat jo heti alussa hapoille.