M: Etkö sitten käyttäny kortsua?
X: En varmaan.
M: Mikset?
X: No en tiiä.
M: Mikä järki siinä oli?
X: Ei... tullu kortsuja mukaan.
M: ... Vittu.
torstai 31. toukokuuta 2007
keskiviikko 30. toukokuuta 2007
K niin kuin kondylooma
X: Haloo?
M: Milloin sulla on viimeksi ollut joku muu nainen hoideltavana?
X: Joskus ikuisuus sitten, mitä se sulle kuuluu?
M: VASTAA MILLOIN !!!!
X: EI KUULU SULLE!!!
M: TODELLAKIN KUULUU!!! SAATANAN KUSIPÄÄ VALEHTELIJA!!!
X: MIKÄ SUA NYT VAIVAA, MIKÄ SULLA ON?
M: MULLA ON KONDYLOOMA, SAATANA!!!! MILLOIN OLET OLLUT VIIMEKSI TOISEN NAISEN KANSSA????
X: Onko? No… senhän voi hoitaa helposti, eihän se mikään maailmanloppu ole.
M: SAATANA, miten helvetissä se on tarttunut minuun??
X: NO KUULE EN TIEDÄ. Ja senhän voi hoitaa antibiooteilla…
M: EI VOI !! MUN PITÄÄ KÄYDÄ PENSLATTAVANA MONTA VIIKKOA!!!!!
X: No.. Pitää sit munkin käydä testeissä.
M: Onko sulla ollut oireita?
X: Ei, tietääkseni.
M: Milloin olet ollut viimeksi jonkun toisen naisen kanssa, vastaa!
X: Siitä on ikuisuus, joskus syksyllä…
M: Oltiinko me jo palattu yhteen silloin??
X: NO EI OLTU.
M: OLTIINKO ME JO NAITU SILLOIN?!?
X: Ei.
M: ÄLÄ VALEHTELE !!!
X: En valehtelekaan, mä suljen tämän puhelun nyt ellei sulla oo parempaa asiaa.
M: Mulla on kondylooma eikä sitä ole voinut tulla mistään muualta kuin sulta! Älä valehtele enää!
X: En valehtele, siitä on kauan aikaa…
M: Milloin??
X: Ikuisuus.
M: MILLOIN?!?
X: Se oli jonkun ison riidan yhteydessä… Mutta siitä on aikaa…
M: Milloin? MILLOIN?
X: Silloin marras-joulukuun vaihteessa kun riideltiin baarissa etkä päästänyt mua kämpilles –
M: Silloin.. silloin niissä baarin pikkujouluissa??
X: Silloin… harhailin jossain ja oli pakko päästä nukkumaan jonnekin.
M: Miksi et mennyt kotiisi?
X: Olin niin sekaisin silloin… luulin että olit jättämässä mua.
M: SINÄ RIEHUIT BAARISSA JA MEINASIT HAKATA HARTSIN JA SITTEN KIIPESIT NELIMETRISEN PORTTIKONGIN YLI HAKKAAMAAN MUN KOTIOVEA JA HUUSIT UHKAUKSIA JA KUN EN PÄÄSTÄNYT SUA KOTIINI, SÄ MENIT NAIMAAN JOTAIN MUIJAA?!??
X: MÄ HARHAILIN JOSSAIN JA PITI VAIN PÄÄSTÄ JONNEKIN NUKKUMAAN!!
M: Miksi et mennyt varikolle??
X: Harhailin vain jossain sekopäisenä…
M: Missä se muija asui??
X: En muista.
M: MISSÄ??
X: Jossain Kalliossa.
M: SÄ VAIN SATUIT HARHAILEMAAN IHAN PÄINVASTAISEEN SUUNTAAN VARIKOLTA JA IHAN VAHINGOSSA JONKUN MUIJAN KÄMPILLE MITÄ???
X: No nii-in! Tapasin sen jossain ja menin taksilla sen luo...
M: Jäitkö sä sen luokse yöksi??
X: EN! Sen touhun jälkeen menin varikolle loppuyöksi…
M: Mikä logiikka sulla oli riehuttuasi ja aiheutettuasi sellaisen tilanteen mennä naimaan jotain muuta muijaa...?
X: Olit itse sanonut mulle ettet halua enää nähdä mua, ja olin paskana ja mulle se merkitsi sitä että tuli ero…
M: Ja sitten ihan ekaksi päätit käyttää sen kortin jonkun muun muijan naimiseen!??
X: En mä voinut mennä varikolle kun mulla oli ase siellä, olisin ampunut itseni… Sen verran mullakin oli itsesuojeluvaistoa siinä tilanteessa että tajusin etten voi mennä varaston luo. Piti päästä jonnekin muualle nukkumaan.
M: Mutta nainnin jälkeen kelpasi kuitenkin mennä varikolle yöksi...ÄLÄ VALEHTELE ENÄÄ, SAATANAN PETTÄJÄ!!
X: No eihän tuo ole maailmanloppu.
M: Miten sä voit sanoa noin -- petit mua -- jo toisen kerran, voi monesko kerta tää sitten mahtoikaan olla... Eikö se ole maailmanloppu?
X: No ei ole.
M: MULLE SE ON!!! Ja olit sen jälkeen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut! Miten se pystyit? Ja sitten kun epäilin sua kun käyttäydyit jotenkin omituisesti, väitit mun olevan hullu ja skitso ja rasittava, kun epäilen sua. Miten sä pystyit valehdella noin??
X: Oon unohtanut koko jutun jo!… Jos olisin mennyt kertomaan tuollaisen, siitä olis tullut vain uudestaan ero, lopullisesti.
...
M: Milloin sulla on viimeksi ollut joku muu nainen hoideltavana?
X: Joskus ikuisuus sitten, mitä se sulle kuuluu?
M: VASTAA MILLOIN !!!!
X: EI KUULU SULLE!!!
M: TODELLAKIN KUULUU!!! SAATANAN KUSIPÄÄ VALEHTELIJA!!!
X: MIKÄ SUA NYT VAIVAA, MIKÄ SULLA ON?
M: MULLA ON KONDYLOOMA, SAATANA!!!! MILLOIN OLET OLLUT VIIMEKSI TOISEN NAISEN KANSSA????
X: Onko? No… senhän voi hoitaa helposti, eihän se mikään maailmanloppu ole.
M: SAATANA, miten helvetissä se on tarttunut minuun??
X: NO KUULE EN TIEDÄ. Ja senhän voi hoitaa antibiooteilla…
M: EI VOI !! MUN PITÄÄ KÄYDÄ PENSLATTAVANA MONTA VIIKKOA!!!!!
X: No.. Pitää sit munkin käydä testeissä.
M: Onko sulla ollut oireita?
X: Ei, tietääkseni.
M: Milloin olet ollut viimeksi jonkun toisen naisen kanssa, vastaa!
X: Siitä on ikuisuus, joskus syksyllä…
M: Oltiinko me jo palattu yhteen silloin??
X: NO EI OLTU.
M: OLTIINKO ME JO NAITU SILLOIN?!?
X: Ei.
M: ÄLÄ VALEHTELE !!!
X: En valehtelekaan, mä suljen tämän puhelun nyt ellei sulla oo parempaa asiaa.
M: Mulla on kondylooma eikä sitä ole voinut tulla mistään muualta kuin sulta! Älä valehtele enää!
X: En valehtele, siitä on kauan aikaa…
M: Milloin??
X: Ikuisuus.
M: MILLOIN?!?
X: Se oli jonkun ison riidan yhteydessä… Mutta siitä on aikaa…
M: Milloin? MILLOIN?
X: Silloin marras-joulukuun vaihteessa kun riideltiin baarissa etkä päästänyt mua kämpilles –
M: Silloin.. silloin niissä baarin pikkujouluissa??
X: Silloin… harhailin jossain ja oli pakko päästä nukkumaan jonnekin.
M: Miksi et mennyt kotiisi?
X: Olin niin sekaisin silloin… luulin että olit jättämässä mua.
M: SINÄ RIEHUIT BAARISSA JA MEINASIT HAKATA HARTSIN JA SITTEN KIIPESIT NELIMETRISEN PORTTIKONGIN YLI HAKKAAMAAN MUN KOTIOVEA JA HUUSIT UHKAUKSIA JA KUN EN PÄÄSTÄNYT SUA KOTIINI, SÄ MENIT NAIMAAN JOTAIN MUIJAA?!??
X: MÄ HARHAILIN JOSSAIN JA PITI VAIN PÄÄSTÄ JONNEKIN NUKKUMAAN!!
M: Miksi et mennyt varikolle??
X: Harhailin vain jossain sekopäisenä…
M: Missä se muija asui??
X: En muista.
M: MISSÄ??
X: Jossain Kalliossa.
M: SÄ VAIN SATUIT HARHAILEMAAN IHAN PÄINVASTAISEEN SUUNTAAN VARIKOLTA JA IHAN VAHINGOSSA JONKUN MUIJAN KÄMPILLE MITÄ???
X: No nii-in! Tapasin sen jossain ja menin taksilla sen luo...
M: Jäitkö sä sen luokse yöksi??
X: EN! Sen touhun jälkeen menin varikolle loppuyöksi…
M: Mikä logiikka sulla oli riehuttuasi ja aiheutettuasi sellaisen tilanteen mennä naimaan jotain muuta muijaa...?
X: Olit itse sanonut mulle ettet halua enää nähdä mua, ja olin paskana ja mulle se merkitsi sitä että tuli ero…
M: Ja sitten ihan ekaksi päätit käyttää sen kortin jonkun muun muijan naimiseen!??
X: En mä voinut mennä varikolle kun mulla oli ase siellä, olisin ampunut itseni… Sen verran mullakin oli itsesuojeluvaistoa siinä tilanteessa että tajusin etten voi mennä varaston luo. Piti päästä jonnekin muualle nukkumaan.
M: Mutta nainnin jälkeen kelpasi kuitenkin mennä varikolle yöksi...ÄLÄ VALEHTELE ENÄÄ, SAATANAN PETTÄJÄ!!
X: No eihän tuo ole maailmanloppu.
M: Miten sä voit sanoa noin -- petit mua -- jo toisen kerran, voi monesko kerta tää sitten mahtoikaan olla... Eikö se ole maailmanloppu?
X: No ei ole.
M: MULLE SE ON!!! Ja olit sen jälkeen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut! Miten se pystyit? Ja sitten kun epäilin sua kun käyttäydyit jotenkin omituisesti, väitit mun olevan hullu ja skitso ja rasittava, kun epäilen sua. Miten sä pystyit valehdella noin??
X: Oon unohtanut koko jutun jo!… Jos olisin mennyt kertomaan tuollaisen, siitä olis tullut vain uudestaan ero, lopullisesti.
...
tiistai 29. toukokuuta 2007
Ilmaiseksi
Seksiä. Seksiä kahden eri miehen kanssa samana päivänä. Molemmat vakuuttelevat rakastumistaan, ja minä vakuutan heidät uudella roolillani.
Muistan kun usein rakastellessani huuliltani purkautui kuiskauksena "rakastan sinua rakastan sinua rakastan sinua...". Nyt palan vihasta ja itseinhosta ja yritän lunastaa itselleni sitä huoran asemaa, jonka arvoiseksi itseni koen. Nauran, kiusaan ja kiukuttelen, sitten sulan enkä voi vastustaa sinua. Saan sinut varmasti tuntemaan itsesi halutuksi, todella. Ja haluankin sinua. Haluan, että sinä käytät minua hyväksesi, jotta minusta tulee se saastainen ihmiskuvatus, joka ansaitsee kuolla vihdoin pois. Teen kaiken mitä sinä haluat ja opetan sinut ymmärtämään, mitä sinä haluat oikeasti.
Rahan pyytäminen ei näihin kuvioihin sopisi lainkaan, tämähän on minulle vasta kokeilua. Mutta ei minua haittaa ollenkaan, että pidät minusta huolta.
Muistan kun usein rakastellessani huuliltani purkautui kuiskauksena "rakastan sinua rakastan sinua rakastan sinua...". Nyt palan vihasta ja itseinhosta ja yritän lunastaa itselleni sitä huoran asemaa, jonka arvoiseksi itseni koen. Nauran, kiusaan ja kiukuttelen, sitten sulan enkä voi vastustaa sinua. Saan sinut varmasti tuntemaan itsesi halutuksi, todella. Ja haluankin sinua. Haluan, että sinä käytät minua hyväksesi, jotta minusta tulee se saastainen ihmiskuvatus, joka ansaitsee kuolla vihdoin pois. Teen kaiken mitä sinä haluat ja opetan sinut ymmärtämään, mitä sinä haluat oikeasti.
Rahan pyytäminen ei näihin kuvioihin sopisi lainkaan, tämähän on minulle vasta kokeilua. Mutta ei minua haittaa ollenkaan, että pidät minusta huolta.
Olen huolissani sinusta, rakas
- Lupaa mulle, että haet pian apua itsellesi. Sulla on tosi paha ongelma.
- Mutta oon vain rikki niistä tapahtumista... Ei kai niistä voi syyttää mua.
- Ei kukaan syytäkään sua, mutta sun pitäis hakea itselles apua ennen kuin teet itselles mitään.
- Miksi mun pitäis hakea apua itselleni sen takia, että oon rikki sinun riehumisen takia?
- Sä oot nyt yliväsynyt ja ylireagoit. Oot vain niin herkkä muutenkin ja sitten kaikki tuo sun työstressi ja opiskeleminen...
- Ei, mä oon rikki siitä joudun pelkäämään. Tai ei, mä en enää edes muista miltä tuntuu pelätä. Oon ihan turta jo tähän kaikkeen. Mä en enää jaksa.
- Sun ei tarvi pelätä mua, ja jos me riidellään vaan tulisemmin kuin muut, niin me myös rakastetaan toisiamme tulisemmin kuin muut.
- Mutta en kestä sitä.
- Pikkulintuseni, sä oot vain niin herkkä. Lupaa mulle että käyt puhumassa jonkun kanssa.
- Niin kai sitten pitää käydä.
- Mutta oon vain rikki niistä tapahtumista... Ei kai niistä voi syyttää mua.
- Ei kukaan syytäkään sua, mutta sun pitäis hakea itselles apua ennen kuin teet itselles mitään.
- Miksi mun pitäis hakea apua itselleni sen takia, että oon rikki sinun riehumisen takia?
- Sä oot nyt yliväsynyt ja ylireagoit. Oot vain niin herkkä muutenkin ja sitten kaikki tuo sun työstressi ja opiskeleminen...
- Ei, mä oon rikki siitä joudun pelkäämään. Tai ei, mä en enää edes muista miltä tuntuu pelätä. Oon ihan turta jo tähän kaikkeen. Mä en enää jaksa.
- Sun ei tarvi pelätä mua, ja jos me riidellään vaan tulisemmin kuin muut, niin me myös rakastetaan toisiamme tulisemmin kuin muut.
- Mutta en kestä sitä.
- Pikkulintuseni, sä oot vain niin herkkä. Lupaa mulle että käyt puhumassa jonkun kanssa.
- Niin kai sitten pitää käydä.
Hilpeän Hauska Teatteri esittää
Kommelluksia
Osa XXX
X = Aviomies
M = M
H = Poliisin hälytyskeskus
Huora nukkuu yksiössään. On yö. X on aiemmin illalla soittanut menevänsä edellisen työpaikkansa pikkujouluihin ja aikoneensa lähteä sieltä omaan kämppäänsä nukkumaan. Huora on viikonlopun töissä, eikä ole jaksanut lähteä baariin. Huoran kännykkä piippaa hiljaa. Huora ei herää tekstiviestien merkkiääneen.
Enkä tule luoksesi asumaan pelko perseessä kamojen puolesta.
Sender: X
+35840…
23:34:59
08.12.2006
Haistakaa vittu saatanan paskat!
Sender: X
+35840…
02:56:25
09.12.2006
En ota enää yhteyttä. Hyvästi.
Sender: X
+35840…
02:59:14
09.12.2006
Vitun paskapäät!
Sender: X
+35840…
03:01:49
09.12.2006
Puhelin soi. Huora herää ja vastaa unisena siihen.
M: Mmm..Haloo?
X: MÄ TAPAN SUT!!!
M: Mitä?
X: MÄ TAPAN SUT HUORA!!!
M: Mitä sä puhut, miksi sä noin puhut??
X: KENEN KANSSA NAIT???
M: Mä oon nukkumassa!
X: MIKSET VASTAA VIESTEIHIN??
M: MÄ OON NUKKUMASSA, heräsin kun soitit!
X: Mulla on ase ja mä tapan sut. Oon ihan just ovesi luona, kannattaa soittaa poliisit. Soita poliisit!
M: Mitä sä puhut (alkaa itkeä) Älä puhu noin, mua pelottaa!
X: Nyt on syytäkin pelätä!
M: Älä kulta tee mitään, älä tuu tänne, älä puhu noin…!
X: Kannattaa pysyä pois ikkunan luota, heitän rappurallin sisään ja tuun perässä tappamaan sut.
M: Älä tule tänne, mä soitan poliisit!
X: Kohta on jo myöhäistä, oon jo tässä kulman takana.
M: Ei sulla ole asetta, älä nyt ala pelottelemaan.
X: MULLA ON ASE!
M: Mistä sä aseen olisit saanut?
X: HAHA! Etkö muista että olin vääpeli, ja mulla on edelleen kaikki avaimet asevarastoon!
M: Älä puhu noin!
X: MULLA ON MP5 MUKANA JA AMMUN SINUT, SITTEN TAPAN ITSENI. SOITA ÄIDILLES HYVÄSTIT PIAN.
M: MÄ SOITAN POLIISIT N Y T , LÄHDE POIS VIELÄ KUN EHDIT, ETTET SAA ONGELMIA!
X: Vitun poliisiura on mennyttä elämää, saatanan pehmoilijoita kaikki, mä lähden Etelä-Afrikkaan tappamaan neekereitä.
M: Mä suljen puhelun nyt, ja soitan poliisille, lähde pois ennen kuin ne tulee.
Huora sulkee puhelun ja soittaa poliisille.
H: Hälytyskeskus.
M: Tässä on M., iltaa. Soittaisin vain sellaista, että mun ex-mies soitti mulle äsken, ja aikoi tulla ampumaan minut.
H: Ex-miehesi aikoo ampua sinut?
M: Siis en tiedä aikooko oikeesti vai pelotteleeko vain… On sillä olemassa haulikko ja jotain, en tiedä onko se sillä mukana, se on tulossa baarista ja on tosi humalassa… tai mä soitan teille vain ihan varmuuden vuoksi, sillä en saanut siihen mitään keskusteluyhteyttä…
H: On humalassa eikä saa keskusteluyhteyttä.
M: Se on entinen *****, ja se on ollut ******joukkueen vääpeli, ja se sanoi, että on hakenut ***** niiden tukikohdasta MP5:n ja… On sillä jotain avaimia vielä sinne. Se on tosi kännissä.
H: Missä osoitteessa olet?
M: (kertoo osoitteen.)
H: Mikä ex-miehesi nimi on?
M: X.. Hei kuule… me ollaan molemmat viranomaisia, tietyllä tavalla... ja tuo ex-äijä on poliisi, en haluaisi ongelmia kummallekaan… Joten voisitko tehdä niin, ettet kirjaisi kummankaan nimeä ylös, ja pyytäisit jotain poliisiautoa vain ajamaan tästä läheltä, että se säikähtäisi ja lähtisi pois?
H: Hän on poliisi…?
M: Joo…
H: Etkö ole ajatellut hakea lähestymiskieltoa…?
M: Kyllä mä tiedän nuo kaikki jutut, mutta en haluaisi, että se alkaisi vainota mua, joten on parempi että se pysyy siellä firmassaan ja mä saan olla rauhassa.
H: Ja sinä olet missä töissä...?
M: Joo, no ei sillä oo väliä.
H: Hänhän on syyllistynyt jo laittomaan uhkaukseen jos on aikonut ampua sinut. Ei tuollaisen kuuluisi toimia poliisina.
M: Niin niin, mä luulen että se vain pelottelee. Mutta pelkään nyt ihan tosissani, koska se on niin humalassa. Että jos joku voisi vain tulla ajamaan täältä läheltä, niin sen kännisen mieli säikähtäisi ja se lähtisi pois…
H: Tällä hetkellä ei ole partioita vapaana, mutta jos epäilet, että se on oikeasti siinä lähellä, niin kyllä siihen saadaan nopeasti joku.
M: No, mä soitan sille ja sanon, että poliisi on tulossa paikalle, niin se varmaan säikähtää ja lähtee.
H: Selvä. Kuittasin tämän ilmoituksen nyt vain häiriökäyttäytymisenä enkä vielä ilmoita partiolle keikkaa.
M: Kiitos…
H: Mutta harkitse oikeesti sitä lähestymiskieltoa…
M: Joo, pitää harkita.
H: Pärjäätkö sinä siellä?
M: Kyllä… Tärisyttää vaan ihan holtittomasti. Pelottaa kuitenkin.
H: Ihan varmasti pelottaa. Mene nyt peiton alle, pistä kännykkä äänettömälle, ja yritä nukkua. Soita heti uudestaan, jos siitä kuuluu jotain tai jos epäilet, että se on lähellä.
M: Kiitos… hyvää yötä.
H: Hyvää yötä.
M soittaa X:lle.
M: Soitin poliisit, lähde pois alueelta.
X: Hei pikkulintu, onko jotain hätänä?
M: … Lähde pois alueelta.
X: Enhän mä lähelläkään.
M: Missä olet?
X: Kaverilla nukkumassa.
M: Selvä. Heihei.
X: Soititko oikeesti poliisille??
M: Soitin.
X: MIKSI??
M: Koska uhkasit tulla ampumaan mut!
X: Mitä sä nyt puhut.. oot varmaan nähnyt unta. Ootkohan sä vähän sekaisin? Oon huolissani susta.
M: ÄLÄ!!! TUO ON SAIRASTA!
X: Soititko oikeesti poliisille??
M: ...Soitin --
X: SE ON MUN URANI LOPPU !! MIKSI VITUSSA SOITIT???
M: KOSKA PELKÄSIN HENKENI EDESTÄ!
X: MÄ TAPAN ITSENI SITTEN! KIITTI VITUSTI ETTÄ PILASIT MUN ELÄMÄN! ...VITTU!
(tyyt tyyt tyyt tyyt)
Osa XXX
X = Aviomies
M = M
H = Poliisin hälytyskeskus
Huora nukkuu yksiössään. On yö. X on aiemmin illalla soittanut menevänsä edellisen työpaikkansa pikkujouluihin ja aikoneensa lähteä sieltä omaan kämppäänsä nukkumaan. Huora on viikonlopun töissä, eikä ole jaksanut lähteä baariin. Huoran kännykkä piippaa hiljaa. Huora ei herää tekstiviestien merkkiääneen.
Enkä tule luoksesi asumaan pelko perseessä kamojen puolesta.
Sender: X
+35840…
23:34:59
08.12.2006
Haistakaa vittu saatanan paskat!
Sender: X
+35840…
02:56:25
09.12.2006
En ota enää yhteyttä. Hyvästi.
Sender: X
+35840…
02:59:14
09.12.2006
Vitun paskapäät!
Sender: X
+35840…
03:01:49
09.12.2006
Puhelin soi. Huora herää ja vastaa unisena siihen.
M: Mmm..Haloo?
X: MÄ TAPAN SUT!!!
M: Mitä?
X: MÄ TAPAN SUT HUORA!!!
M: Mitä sä puhut, miksi sä noin puhut??
X: KENEN KANSSA NAIT???
M: Mä oon nukkumassa!
X: MIKSET VASTAA VIESTEIHIN??
M: MÄ OON NUKKUMASSA, heräsin kun soitit!
X: Mulla on ase ja mä tapan sut. Oon ihan just ovesi luona, kannattaa soittaa poliisit. Soita poliisit!
M: Mitä sä puhut (alkaa itkeä) Älä puhu noin, mua pelottaa!
X: Nyt on syytäkin pelätä!
M: Älä kulta tee mitään, älä tuu tänne, älä puhu noin…!
X: Kannattaa pysyä pois ikkunan luota, heitän rappurallin sisään ja tuun perässä tappamaan sut.
M: Älä tule tänne, mä soitan poliisit!
X: Kohta on jo myöhäistä, oon jo tässä kulman takana.
M: Ei sulla ole asetta, älä nyt ala pelottelemaan.
X: MULLA ON ASE!
M: Mistä sä aseen olisit saanut?
X: HAHA! Etkö muista että olin vääpeli, ja mulla on edelleen kaikki avaimet asevarastoon!
M: Älä puhu noin!
X: MULLA ON MP5 MUKANA JA AMMUN SINUT, SITTEN TAPAN ITSENI. SOITA ÄIDILLES HYVÄSTIT PIAN.
M: MÄ SOITAN POLIISIT N Y T , LÄHDE POIS VIELÄ KUN EHDIT, ETTET SAA ONGELMIA!
X: Vitun poliisiura on mennyttä elämää, saatanan pehmoilijoita kaikki, mä lähden Etelä-Afrikkaan tappamaan neekereitä.
M: Mä suljen puhelun nyt, ja soitan poliisille, lähde pois ennen kuin ne tulee.
Huora sulkee puhelun ja soittaa poliisille.
H: Hälytyskeskus.
M: Tässä on M., iltaa. Soittaisin vain sellaista, että mun ex-mies soitti mulle äsken, ja aikoi tulla ampumaan minut.
H: Ex-miehesi aikoo ampua sinut?
M: Siis en tiedä aikooko oikeesti vai pelotteleeko vain… On sillä olemassa haulikko ja jotain, en tiedä onko se sillä mukana, se on tulossa baarista ja on tosi humalassa… tai mä soitan teille vain ihan varmuuden vuoksi, sillä en saanut siihen mitään keskusteluyhteyttä…
H: On humalassa eikä saa keskusteluyhteyttä.
M: Se on entinen *****, ja se on ollut ******joukkueen vääpeli, ja se sanoi, että on hakenut ***** niiden tukikohdasta MP5:n ja… On sillä jotain avaimia vielä sinne. Se on tosi kännissä.
H: Missä osoitteessa olet?
M: (kertoo osoitteen.)
H: Mikä ex-miehesi nimi on?
M: X.. Hei kuule… me ollaan molemmat viranomaisia, tietyllä tavalla... ja tuo ex-äijä on poliisi, en haluaisi ongelmia kummallekaan… Joten voisitko tehdä niin, ettet kirjaisi kummankaan nimeä ylös, ja pyytäisit jotain poliisiautoa vain ajamaan tästä läheltä, että se säikähtäisi ja lähtisi pois?
H: Hän on poliisi…?
M: Joo…
H: Etkö ole ajatellut hakea lähestymiskieltoa…?
M: Kyllä mä tiedän nuo kaikki jutut, mutta en haluaisi, että se alkaisi vainota mua, joten on parempi että se pysyy siellä firmassaan ja mä saan olla rauhassa.
H: Ja sinä olet missä töissä...?
M: Joo, no ei sillä oo väliä.
H: Hänhän on syyllistynyt jo laittomaan uhkaukseen jos on aikonut ampua sinut. Ei tuollaisen kuuluisi toimia poliisina.
M: Niin niin, mä luulen että se vain pelottelee. Mutta pelkään nyt ihan tosissani, koska se on niin humalassa. Että jos joku voisi vain tulla ajamaan täältä läheltä, niin sen kännisen mieli säikähtäisi ja se lähtisi pois…
H: Tällä hetkellä ei ole partioita vapaana, mutta jos epäilet, että se on oikeasti siinä lähellä, niin kyllä siihen saadaan nopeasti joku.
M: No, mä soitan sille ja sanon, että poliisi on tulossa paikalle, niin se varmaan säikähtää ja lähtee.
H: Selvä. Kuittasin tämän ilmoituksen nyt vain häiriökäyttäytymisenä enkä vielä ilmoita partiolle keikkaa.
M: Kiitos…
H: Mutta harkitse oikeesti sitä lähestymiskieltoa…
M: Joo, pitää harkita.
H: Pärjäätkö sinä siellä?
M: Kyllä… Tärisyttää vaan ihan holtittomasti. Pelottaa kuitenkin.
H: Ihan varmasti pelottaa. Mene nyt peiton alle, pistä kännykkä äänettömälle, ja yritä nukkua. Soita heti uudestaan, jos siitä kuuluu jotain tai jos epäilet, että se on lähellä.
M: Kiitos… hyvää yötä.
H: Hyvää yötä.
M soittaa X:lle.
M: Soitin poliisit, lähde pois alueelta.
X: Hei pikkulintu, onko jotain hätänä?
M: … Lähde pois alueelta.
X: Enhän mä lähelläkään.
M: Missä olet?
X: Kaverilla nukkumassa.
M: Selvä. Heihei.
X: Soititko oikeesti poliisille??
M: Soitin.
X: MIKSI??
M: Koska uhkasit tulla ampumaan mut!
X: Mitä sä nyt puhut.. oot varmaan nähnyt unta. Ootkohan sä vähän sekaisin? Oon huolissani susta.
M: ÄLÄ!!! TUO ON SAIRASTA!
X: Soititko oikeesti poliisille??
M: ...Soitin --
X: SE ON MUN URANI LOPPU !! MIKSI VITUSSA SOITIT???
M: KOSKA PELKÄSIN HENKENI EDESTÄ!
X: MÄ TAPAN ITSENI SITTEN! KIITTI VITUSTI ETTÄ PILASIT MUN ELÄMÄN! ...VITTU!
(tyyt tyyt tyyt tyyt)
Kirjoitan tämän vain, etten enää unohtaisi
Marraskuun 28. päivä. Oli suosikkiravintolamme pikkujoulut. Olit mennyt sinne jo aikaisemmin kavereittesi kanssa. Sovimme, että sinä lähdet sieltä pois yhdeksän aikaan ja minä tulen sinne vasta silloin, ettemme ala riidellä baarissa.
Jäät kuitenkin baariin kun minä saavun sinne Anskun kanssa. Et puhu minulle mitään, tuijotat vain ivallisen näköisenä kulman takaa. Mietin hetken pois lähtöä, mutta sitten Ansku huomaa Hartsin, vanhan kaverimme, ja jäämme juttelemaan baaritiskille. Sinä tuijotat minua koko ajan, vaikka olet keskustelevanasi ystäviesi kanssa.
Jutellessani Anskun ja Hartsin kanssa ilmaannut yht’äkkiä keskellemme.
X: Mitäs täällä minusta puhutaan?
M: Ei puhuta susta kun ranskan tentistä.
X: Mullapa on vähän asiaa Harrille.
Tarraat Harria rinnuksista ja kiskot hänet parin metrin päähän. Hartsi yrittää irrottautua rauhoitellen ja puhua sinulle jotain, sinä kiristät otettasi ja kohotat nyrkkiä. Hartsi yrittää päästä sinusta kauemmaksi, se on hätääntyneen näköinen. Sitten muut huomaavaat. Yleinen sekasorto. Kaverisi repivät sinut irti Hartsista.
Voi ei… ajattelen. Tämä on minun vikani. Häpeän. Hartsin epäuskoinen ilme saa sydämeni puristumaan kasaan.
Sinä nostat kätesi ilmaan ja näytät puhuvan jotain väärinkäsityksestä ihmisille ympärilläsi. Hartsi palaa omituisen näköisenä luoksemme.
Hartsi: Jumalauta, se aikoi hakata mut.
M: Anna anteeksi, se on ihan hullu, anna anteeksi Harri. Ehtikö se tehdä mitään?
Hartsi: No eihän tuo sun vikasi ollut. Mutta hullu se on. Jumalauta, se aikoi hakata mut.
M: Mun on parasta lähteä nyt. Anteeksi X:n puolesta tuo välikohtaus, se näytti olevan ihan kännissä. Mä lähden nyt, niin ei tapahdu mitään ikävää enää.
Ansku: Oletko sä kunnossa? Älä todellakaan syytä itteesi X:n käytöksestä. Kuuletko? Tuo äijä on sekaisin, kaikki sen tietää, sinä et oo tehnyt mitään, sä et oo vastuussa X:n käytöksestä.
M: Niin. Mutta hävettää silti. Mut hei, hyvää iltaa teille ja pitäkää hauskaa. Mä meen nukkumaan, aamulla työkaveri tulee hakemaan mut töihin 5.15.
*******************************
X: AVAA OVI !!!
…
X: AVAA OVI SAATANA TAI MÄ TUUN OVEN LÄPI!!!!
…
X: AVAA OVI TAI MÄ TAPAN SINUT, SAATANAN HUORA !!!!
Herään oven takaa kuuluviin huutoihin. X hakkaa ovea, olen samantien hereillä. Ensimmäiseksi pelkään, että naapurit heräävät. Siirryn nopeasti ikkunan vierestä yksiön kaukaisimpaan kulmaan, sängyn ja seinän väliin. Ehkä aiot rikkoa ikkunan, näin en ainakaan saa sirpaleita päälleni.
...
X: KENEN KANSSA SÄ OLET SIELLÄ?!??
…
Puhelimeni hälyttää. Soitat minulle. Vaiennan puhelimen nopeasti.
…
X: SIELLÄHÄN SE PUHELIN HÄLYTTÄÄ SISÄLLÄ. KENEN KANSSA SÄ NUSSIT SIELLÄ???
…
M: Mene pois.
X: AVAA OVI NIIN HAKKAAN SEN TYYPIN KETÄ NAIT!
M: MÄ OON NUKKUMASSA, MENE POIS!
X: NIIN VARMASTI, KENEN KANSSA SIELLÄ ”NUKUTAAN”??
M: Lopeta! Mä oon nukkumassa, YKSIN, mulla on tosi aikainen herätys aamulla! Mene pois!
X: EN ENNEN KUIN PÄÄSTÄT MUT SISÄLLE!
M: EN USKALLA! Miten sä pääsit porttikongin läpi tänne?
X: KIIPESIN YLI!
M: Sehän on nelimetrinen - …
X: LUULETKO OLEVASI SUOJASSA TÄÄLLÄ PIKKU SISÄPIHAN KÄMPÄSSÄSI?!? MUAHAN EI PORTIT PIDÄTTELE!
M: Anna mun olla rauhassa, mua pelottaa… Oo kiltti!
X: MÄ JÄÄN TÄNNE PIHALLE ODOTTAMAAN SUA, JOSKUS SUN ON PAKKO TULLA ULOS SIELTÄ!
M: Mä soitan poliisit ellet lähde pois.
X: SOITA VAAN, PYYDÄ NEKIN NUSSIMAAN SUA SINNE, JA SITTEN TAPAN TEIDÄT KAIKKI! KARHUKIN PÄÄSEE KERRANKI OIKEISIIN HOMMIIN JA JAHTAAMAAN KATOILTA MUA !!! HAHAHA!
M: Soitan poliisit, lähde pois.
X: Luuletko sä voivas vältellä mua? Jään tänne odottelemaan aamua kun lähdet töihin. Maailma on niin outo ja erilainen tarkka-ampujan silmin… (laulaa)
M: Mene pois.
Sen jälkeen on hiljaista. Ulkona on pimeää. On marraskuun viimeinen päivä. Tai yö. Tärisen. En saa itseäni hallintaan. Kusettaa, mutta en uskalla liikkua vessaan, ettet kuulisi minua. Odottelen viisi minuuttia, 10 minuuttia, puoli tuntia, tunnin… en ole varma enää ajasta. Kello on nyt kolme yöllä. Ulkoa ei kuulu mitään. Tärisen vieläkin holtittomasti. Haluaisin soittaa Anskulle, mutta en kehtaa. En kehtaa myöntää, että tällaista tapahtuu taas. Haluaisin soittaa äidille, mutta äiti on matkalla Italiassa.
Maattuani ikuisuudelta tuntuvan ajan sängyn takana kurottaudun varovasti ylös. Ryömin ikkunaan ja katson varovasti pihalle. Lamppu valaisee sisäpihaa, kaikki näyttää liikkumattomalta. Yritän nähdä ovelle, portaille, roskakatokseen. Mihin menit?
Kännykkä piippaa hiljaa, sain viestin. Hartsilta.
”Oot hyvä ihminen, ja jos joku muuta väittää on väärässä. Pusi, hali ja hyvää yötä…”
Käyn vessassa, mutten uskalla vetää sitä. Hiivin takaisin sänkyyn ja menen peiton alle. Tärisyttää. Yököttää. Mikä minua vaivaa, mietin. Rauhoitu, rauhoitu, hengitä. Ei X pääse tänne sisälle. Sen pitäisi rikkoa ikkuna ja ei se sitä tekisi, ei kai se halua tuhota uraansa. Mutta se on niin kännissä. Mitä teen aamulla? Työkaveri tulee hakemaan minut töihin tunnin kuluttua. Mitä jos X käy kimppuuni sisäpihalla? Pitäisikö soittaa poliisit tarkistamaan piha?
Pahemmalta tuntuu epävarmuus siitä, onko X vielä sisäpihalla, kuin pelko siitä, aikooko se hakata minua. Yritän nukkua, mutten pysty. Pahoinvointi kalvaa keuhkoissa asti.
Työkaveri soittaa. Kello on 5.10. Se sanoo, että on parin minuutin kuluttua minun kerrostalon edessä. Ynähdän vastaukseksi ja suljen puhelimen.
Hengitän syvään muutaman kerran, keskityn ja yritän saada itseni liikkelle.
Sitten siirryn nopeasti ikkunaan, näkyykö liikettä. Ei.
Kiskon farkut jalkaan ja villapaidan päälle. Hammasharja, hiusharja ja meikit reppuun, siistiydyn sitten töissä.
Lenkkarit jalkaan, takki päälle, äänettömästi. Ovelle.
Käännän lukkoa, kuuntelen. Hiljaista.
Kurkistan oven raosta, hiljaista.
Nopea kurkistus roskakatokseen, mikään ei liiku siellä.
Livahdan ovesta ulos ja painan oven kiinni. Lukon raksahdus kajahtaa korviin kuin laukaus, se kaikuu sisäpihalla. Sydämeni melkein pysähtyy, mutta mitään muuta ei edelleenkään kuulu.
Mitä jos olet hirttäytynyt porttikongiin? Juoksen henkeä pidättäen portille, ketään ei näy.
Auton ääni kuuluu kaukaa. Ulos porttikongista, hiljaista. Ja pimeää.
Mitä jos olet väijymässä kulman takana? Ampaisen juoksuun kohti auton ääntä enkä katso taakseni. Olen paniikissa, en pysty rauhoittumaan.
Nyt on niin paljon kohinaa pääni sisällä, etten voi ajatella, kaikki on minulle aivan sama, olen lamaantunut ja haluan karkuun.
Auto kääntyy kadulleni, juoksen sitä vastaan ja huidon työkaverille, Jarille. Auto pysähtyy, hyppään sivuovesta sisään ja olen turvassa.
J: Huomenta, väsyttääkö?
M: Ihan sikana.
…
Jari kääntää auton ja lähdemme kohti työpaikkaa. Katselen ympärille ja odotan näkeväni X:n jossain. Jari katselee minua.
J: Saitko nukuttua?
M: Hmm, olin eilen baarin pikkujouluissa…
J: Jaahah, no sen sitten tietääkin…!
M: Ehheh, en ollut kännissä, mutta tulipa nukuttua vain muutama tunti.
Yritän keskittyä työtehtäviin. Olen aivan poikki. En muista tuosta päivästä mitään. X yrittää soittaa iltapäivällä. En jaksa vastata. Se lähettää tekstiviestin.
”Minä olen perseestä sulle”.
Sender: X
040…
11:59:45 2
9.11.2007
En jaksa vastata.
Jäät kuitenkin baariin kun minä saavun sinne Anskun kanssa. Et puhu minulle mitään, tuijotat vain ivallisen näköisenä kulman takaa. Mietin hetken pois lähtöä, mutta sitten Ansku huomaa Hartsin, vanhan kaverimme, ja jäämme juttelemaan baaritiskille. Sinä tuijotat minua koko ajan, vaikka olet keskustelevanasi ystäviesi kanssa.
Jutellessani Anskun ja Hartsin kanssa ilmaannut yht’äkkiä keskellemme.
X: Mitäs täällä minusta puhutaan?
M: Ei puhuta susta kun ranskan tentistä.
X: Mullapa on vähän asiaa Harrille.
Tarraat Harria rinnuksista ja kiskot hänet parin metrin päähän. Hartsi yrittää irrottautua rauhoitellen ja puhua sinulle jotain, sinä kiristät otettasi ja kohotat nyrkkiä. Hartsi yrittää päästä sinusta kauemmaksi, se on hätääntyneen näköinen. Sitten muut huomaavaat. Yleinen sekasorto. Kaverisi repivät sinut irti Hartsista.
Voi ei… ajattelen. Tämä on minun vikani. Häpeän. Hartsin epäuskoinen ilme saa sydämeni puristumaan kasaan.
Sinä nostat kätesi ilmaan ja näytät puhuvan jotain väärinkäsityksestä ihmisille ympärilläsi. Hartsi palaa omituisen näköisenä luoksemme.
Hartsi: Jumalauta, se aikoi hakata mut.
M: Anna anteeksi, se on ihan hullu, anna anteeksi Harri. Ehtikö se tehdä mitään?
Hartsi: No eihän tuo sun vikasi ollut. Mutta hullu se on. Jumalauta, se aikoi hakata mut.
M: Mun on parasta lähteä nyt. Anteeksi X:n puolesta tuo välikohtaus, se näytti olevan ihan kännissä. Mä lähden nyt, niin ei tapahdu mitään ikävää enää.
Ansku: Oletko sä kunnossa? Älä todellakaan syytä itteesi X:n käytöksestä. Kuuletko? Tuo äijä on sekaisin, kaikki sen tietää, sinä et oo tehnyt mitään, sä et oo vastuussa X:n käytöksestä.
M: Niin. Mutta hävettää silti. Mut hei, hyvää iltaa teille ja pitäkää hauskaa. Mä meen nukkumaan, aamulla työkaveri tulee hakemaan mut töihin 5.15.
*******************************
X: AVAA OVI !!!
…
X: AVAA OVI SAATANA TAI MÄ TUUN OVEN LÄPI!!!!
…
X: AVAA OVI TAI MÄ TAPAN SINUT, SAATANAN HUORA !!!!
Herään oven takaa kuuluviin huutoihin. X hakkaa ovea, olen samantien hereillä. Ensimmäiseksi pelkään, että naapurit heräävät. Siirryn nopeasti ikkunan vierestä yksiön kaukaisimpaan kulmaan, sängyn ja seinän väliin. Ehkä aiot rikkoa ikkunan, näin en ainakaan saa sirpaleita päälleni.
...
X: KENEN KANSSA SÄ OLET SIELLÄ?!??
…
Puhelimeni hälyttää. Soitat minulle. Vaiennan puhelimen nopeasti.
…
X: SIELLÄHÄN SE PUHELIN HÄLYTTÄÄ SISÄLLÄ. KENEN KANSSA SÄ NUSSIT SIELLÄ???
…
M: Mene pois.
X: AVAA OVI NIIN HAKKAAN SEN TYYPIN KETÄ NAIT!
M: MÄ OON NUKKUMASSA, MENE POIS!
X: NIIN VARMASTI, KENEN KANSSA SIELLÄ ”NUKUTAAN”??
M: Lopeta! Mä oon nukkumassa, YKSIN, mulla on tosi aikainen herätys aamulla! Mene pois!
X: EN ENNEN KUIN PÄÄSTÄT MUT SISÄLLE!
M: EN USKALLA! Miten sä pääsit porttikongin läpi tänne?
X: KIIPESIN YLI!
M: Sehän on nelimetrinen - …
X: LUULETKO OLEVASI SUOJASSA TÄÄLLÄ PIKKU SISÄPIHAN KÄMPÄSSÄSI?!? MUAHAN EI PORTIT PIDÄTTELE!
M: Anna mun olla rauhassa, mua pelottaa… Oo kiltti!
X: MÄ JÄÄN TÄNNE PIHALLE ODOTTAMAAN SUA, JOSKUS SUN ON PAKKO TULLA ULOS SIELTÄ!
M: Mä soitan poliisit ellet lähde pois.
X: SOITA VAAN, PYYDÄ NEKIN NUSSIMAAN SUA SINNE, JA SITTEN TAPAN TEIDÄT KAIKKI! KARHUKIN PÄÄSEE KERRANKI OIKEISIIN HOMMIIN JA JAHTAAMAAN KATOILTA MUA !!! HAHAHA!
M: Soitan poliisit, lähde pois.
X: Luuletko sä voivas vältellä mua? Jään tänne odottelemaan aamua kun lähdet töihin. Maailma on niin outo ja erilainen tarkka-ampujan silmin… (laulaa)
M: Mene pois.
Sen jälkeen on hiljaista. Ulkona on pimeää. On marraskuun viimeinen päivä. Tai yö. Tärisen. En saa itseäni hallintaan. Kusettaa, mutta en uskalla liikkua vessaan, ettet kuulisi minua. Odottelen viisi minuuttia, 10 minuuttia, puoli tuntia, tunnin… en ole varma enää ajasta. Kello on nyt kolme yöllä. Ulkoa ei kuulu mitään. Tärisen vieläkin holtittomasti. Haluaisin soittaa Anskulle, mutta en kehtaa. En kehtaa myöntää, että tällaista tapahtuu taas. Haluaisin soittaa äidille, mutta äiti on matkalla Italiassa.
Maattuani ikuisuudelta tuntuvan ajan sängyn takana kurottaudun varovasti ylös. Ryömin ikkunaan ja katson varovasti pihalle. Lamppu valaisee sisäpihaa, kaikki näyttää liikkumattomalta. Yritän nähdä ovelle, portaille, roskakatokseen. Mihin menit?
Kännykkä piippaa hiljaa, sain viestin. Hartsilta.
”Oot hyvä ihminen, ja jos joku muuta väittää on väärässä. Pusi, hali ja hyvää yötä…”
Käyn vessassa, mutten uskalla vetää sitä. Hiivin takaisin sänkyyn ja menen peiton alle. Tärisyttää. Yököttää. Mikä minua vaivaa, mietin. Rauhoitu, rauhoitu, hengitä. Ei X pääse tänne sisälle. Sen pitäisi rikkoa ikkuna ja ei se sitä tekisi, ei kai se halua tuhota uraansa. Mutta se on niin kännissä. Mitä teen aamulla? Työkaveri tulee hakemaan minut töihin tunnin kuluttua. Mitä jos X käy kimppuuni sisäpihalla? Pitäisikö soittaa poliisit tarkistamaan piha?
Pahemmalta tuntuu epävarmuus siitä, onko X vielä sisäpihalla, kuin pelko siitä, aikooko se hakata minua. Yritän nukkua, mutten pysty. Pahoinvointi kalvaa keuhkoissa asti.
Työkaveri soittaa. Kello on 5.10. Se sanoo, että on parin minuutin kuluttua minun kerrostalon edessä. Ynähdän vastaukseksi ja suljen puhelimen.
Hengitän syvään muutaman kerran, keskityn ja yritän saada itseni liikkelle.
Sitten siirryn nopeasti ikkunaan, näkyykö liikettä. Ei.
Kiskon farkut jalkaan ja villapaidan päälle. Hammasharja, hiusharja ja meikit reppuun, siistiydyn sitten töissä.
Lenkkarit jalkaan, takki päälle, äänettömästi. Ovelle.
Käännän lukkoa, kuuntelen. Hiljaista.
Kurkistan oven raosta, hiljaista.
Nopea kurkistus roskakatokseen, mikään ei liiku siellä.
Livahdan ovesta ulos ja painan oven kiinni. Lukon raksahdus kajahtaa korviin kuin laukaus, se kaikuu sisäpihalla. Sydämeni melkein pysähtyy, mutta mitään muuta ei edelleenkään kuulu.
Mitä jos olet hirttäytynyt porttikongiin? Juoksen henkeä pidättäen portille, ketään ei näy.
Auton ääni kuuluu kaukaa. Ulos porttikongista, hiljaista. Ja pimeää.
Mitä jos olet väijymässä kulman takana? Ampaisen juoksuun kohti auton ääntä enkä katso taakseni. Olen paniikissa, en pysty rauhoittumaan.
Nyt on niin paljon kohinaa pääni sisällä, etten voi ajatella, kaikki on minulle aivan sama, olen lamaantunut ja haluan karkuun.
Auto kääntyy kadulleni, juoksen sitä vastaan ja huidon työkaverille, Jarille. Auto pysähtyy, hyppään sivuovesta sisään ja olen turvassa.
J: Huomenta, väsyttääkö?
M: Ihan sikana.
…
Jari kääntää auton ja lähdemme kohti työpaikkaa. Katselen ympärille ja odotan näkeväni X:n jossain. Jari katselee minua.
J: Saitko nukuttua?
M: Hmm, olin eilen baarin pikkujouluissa…
J: Jaahah, no sen sitten tietääkin…!
M: Ehheh, en ollut kännissä, mutta tulipa nukuttua vain muutama tunti.
Yritän keskittyä työtehtäviin. Olen aivan poikki. En muista tuosta päivästä mitään. X yrittää soittaa iltapäivällä. En jaksa vastata. Se lähettää tekstiviestin.
”Minä olen perseestä sulle”.
Sender: X
040…
11:59:45 2
9.11.2007
En jaksa vastata.
Antakaa sille mahdollisuus
M: ”Me palattiin X:n kanssa yhteen.”
Ansku: ”Mitä ihmettä?”
M: ”Joo, ja älä nyt katso mua noin – me kokeillaan tätä parisuhdetta uudestaan ihan rauhassa. Ja aiotaan käydä parisuhdeterapeutilla.”
Ansku: ”No… mites se väkivaltaisuus? Uskotko, että se olisi loppunut?”
M: ”Me ollaan puhuttu siitä X:n kanssa. Se on aidosti pahoillaan kaikesta menneestä ja tiedostaa ongelmansa, ja siitä me puhuttaisiinkin siellä terapeutilla.”
A: ”No… Tosi hieno juttu, jos noin on, mutta…”
M: ”Kyllä mä ymmärrän, mitä sä epäilet, mutta ei meillä ole mitään kiirettä tässä. Ei muuteta yhteen eikä peruta avioerohakemusta. Ja loppujen lopuksi mun mielestä on ihan hyvä, että ylipäätään puhutaan tuosta eroamisesta… kun kesällä se jäi kokonaan puhumatta, ja se tuntui tosi raskaalta.”
**************************************
M: ”Me palattiin X:n kanssa yhteen.”
Äiti: ”Mitä?”
M: ”Me palattiin X:n kanssa yhteen. Tai ollaan päätetty jatkaa, mutta tosi rauhallisesti katsellaan eteenpäin.”
Ä: ”Ei M kulta, ei…”
M: ”Älä nyt, ei tässä olla vielä takaisin yhteen muuttamassa, eikä peruta avioerohakemusta, mutta puhutaan kaikesta.”
Ä: ”Ei väkivaltaiset muutu, kulta rakas, se vaatisi niin pitkää terapiaa, eikä X ole missään vaiheessa myöntänyt, että tarvitsisi mitään terapiaa…”
M: ”X haluaa, että mennään parisuhdeterapeutille puhumaan, ennen kuin tehdään mitään isoja ratkaisuja.”
Ä: ”Mutta ei parisuhdeterapia ole välttämättä se paras paikka puhua väkivallasta, tai totta kai tietyllä tavalla ihan hyväkin paikka, mutta väkivaltainen tarvitsee nimenomaan yksilöterapiaa.”
M: ”Kyllä mä tuonkin ymmärrän, ettei me voida puhua terapeutilla, että ’kuinka M olisi vähemmän ärsyttävä, ettei X löisi sitä’, mutta voihan se terapeutti sitten neuvoa X:ää hakeutumaan jonnekin omaan terapiaan…”
Ä: ”Voi M kulta, minun on niin vaikea nyt sanoa mitään. Pelkään niin kovasti, että kaikki palaa entiselleen.”
M: ”Me ollaan puhuttu tosi vaikeista asioista ja jotenkin molempien on ollut helpompi kertoa fiiliksistään, kun on saatu etäisyyttä.”
Ä: ”Varmasti totta… Mutta mitä, jos kaikki alussa meneekin vielä hyvin, ja sitten tapahtuu jotain? Ja silloin X turhautuu kaikkeen niin pahasti, että sinun henkesi voi olla tosissaan vaarassa… Kun X huomaa, että ei olekaan pystynyt muuttumaan, eikä kestä sitä? Se pettyisi niin pahasti, että voisi lopettaa kaiken…”
M: ”Niin… No älä nyt ole niin huolissasi. Me otetaan tämä ihan varovasti, askel kerrallaan.”
Ä: ”M rakas, sinä tarvitsisit itsekin terapiaa, olet vielä ihan poikki kaikesta tapahtuneesta.”
M: ”Mulla menee ihan hyvin. Mietin, että miksei me voitaisi olla yhdessä, kun kerran molemmat rakastetaan toisiamme.”
Ä: ”Pieni nuppuseni, se X:n rakkaus on tuhoavaa rakkautta. Ei se ole aitoa rakkautta, että toisella kädellä silittää, ja toisella lyö…”
M: ”Äiti, kyllä mä ymmärrän sua, ja Anskukin sanoo ihan samaa, mutta mulla on järki päässä, en aio huijata itseäni. Antaisit X:lle mahdollisuuden.”
Ansku: ”Mitä ihmettä?”
M: ”Joo, ja älä nyt katso mua noin – me kokeillaan tätä parisuhdetta uudestaan ihan rauhassa. Ja aiotaan käydä parisuhdeterapeutilla.”
Ansku: ”No… mites se väkivaltaisuus? Uskotko, että se olisi loppunut?”
M: ”Me ollaan puhuttu siitä X:n kanssa. Se on aidosti pahoillaan kaikesta menneestä ja tiedostaa ongelmansa, ja siitä me puhuttaisiinkin siellä terapeutilla.”
A: ”No… Tosi hieno juttu, jos noin on, mutta…”
M: ”Kyllä mä ymmärrän, mitä sä epäilet, mutta ei meillä ole mitään kiirettä tässä. Ei muuteta yhteen eikä peruta avioerohakemusta. Ja loppujen lopuksi mun mielestä on ihan hyvä, että ylipäätään puhutaan tuosta eroamisesta… kun kesällä se jäi kokonaan puhumatta, ja se tuntui tosi raskaalta.”
**************************************
M: ”Me palattiin X:n kanssa yhteen.”
Äiti: ”Mitä?”
M: ”Me palattiin X:n kanssa yhteen. Tai ollaan päätetty jatkaa, mutta tosi rauhallisesti katsellaan eteenpäin.”
Ä: ”Ei M kulta, ei…”
M: ”Älä nyt, ei tässä olla vielä takaisin yhteen muuttamassa, eikä peruta avioerohakemusta, mutta puhutaan kaikesta.”
Ä: ”Ei väkivaltaiset muutu, kulta rakas, se vaatisi niin pitkää terapiaa, eikä X ole missään vaiheessa myöntänyt, että tarvitsisi mitään terapiaa…”
M: ”X haluaa, että mennään parisuhdeterapeutille puhumaan, ennen kuin tehdään mitään isoja ratkaisuja.”
Ä: ”Mutta ei parisuhdeterapia ole välttämättä se paras paikka puhua väkivallasta, tai totta kai tietyllä tavalla ihan hyväkin paikka, mutta väkivaltainen tarvitsee nimenomaan yksilöterapiaa.”
M: ”Kyllä mä tuonkin ymmärrän, ettei me voida puhua terapeutilla, että ’kuinka M olisi vähemmän ärsyttävä, ettei X löisi sitä’, mutta voihan se terapeutti sitten neuvoa X:ää hakeutumaan jonnekin omaan terapiaan…”
Ä: ”Voi M kulta, minun on niin vaikea nyt sanoa mitään. Pelkään niin kovasti, että kaikki palaa entiselleen.”
M: ”Me ollaan puhuttu tosi vaikeista asioista ja jotenkin molempien on ollut helpompi kertoa fiiliksistään, kun on saatu etäisyyttä.”
Ä: ”Varmasti totta… Mutta mitä, jos kaikki alussa meneekin vielä hyvin, ja sitten tapahtuu jotain? Ja silloin X turhautuu kaikkeen niin pahasti, että sinun henkesi voi olla tosissaan vaarassa… Kun X huomaa, että ei olekaan pystynyt muuttumaan, eikä kestä sitä? Se pettyisi niin pahasti, että voisi lopettaa kaiken…”
M: ”Niin… No älä nyt ole niin huolissasi. Me otetaan tämä ihan varovasti, askel kerrallaan.”
Ä: ”M rakas, sinä tarvitsisit itsekin terapiaa, olet vielä ihan poikki kaikesta tapahtuneesta.”
M: ”Mulla menee ihan hyvin. Mietin, että miksei me voitaisi olla yhdessä, kun kerran molemmat rakastetaan toisiamme.”
Ä: ”Pieni nuppuseni, se X:n rakkaus on tuhoavaa rakkautta. Ei se ole aitoa rakkautta, että toisella kädellä silittää, ja toisella lyö…”
M: ”Äiti, kyllä mä ymmärrän sua, ja Anskukin sanoo ihan samaa, mutta mulla on järki päässä, en aio huijata itseäni. Antaisit X:lle mahdollisuuden.”
maanantai 28. toukokuuta 2007
Mä rakastan sua
Lyhyesti: Olen ollut syksyn tyytyväisempi kuin aikoihin. Sinä toit pari viikkoa sitten hetkeksi toki myös ikävän, mutta enemmän vanhan ahdistuksen ja tyytymättömyyden.
Sender:
X
+35840…
Sent:
22:11:32
26-09-2006
Aloit saman syyttelyn. Jos sinullakaan ei ole muuta, ei tarvitse vaivautua. Edelleenkään kenenkään ei tarvitse kuunnella sanelua, mitä
Sender:
X
+35840…
Sent:
22:11:36
26-09-2006
pitää tehdä tai käy niin tai näin. Jos itse aiot jatkaa menneessä, minua ei tarvitse siihen vetää tai muistuttaa. En odota viestiä, missä kumoat edellisen
Sender:
X
+35840…
Sent:
22:11:40
26-09-2006
ja luettelet kymmenen asiaa, mitä minä olen tehnyt tai sanonut pahemmin. Epäilemättä löytyy, mutta se on turhaa kilpailua. Aion jatkaa elämässä onnellisena.
X
+35840…
Sent:
22:11:44
26-09-2006
Toivon hyvää myös Sinulle. Haluaisin myös olla väleissä? Hyvää yötä ja viikkoa…
X
+35840…
Sent:
22:11:49
26-09-2006
Oon onnellinen puolestasi että olet päässyt yli. Yritän sitten samaan itsekin seuraavaksi. Toivon kaikkea hyvää sullekin. Ollaan asiallisissa väleissä.
Recipient: X
+35840…
Toki asioista voi käydä juttelemassa jossain, kävi sitten miten kävi, niin kuin puhetta oli aikaisemmin.
X
+35840…
Sent:
23:02:27
26-09-2006
Jos voit jatkaa elämässä onnellisena, tee se sitten. Mulla ei ole mitään tarjottavaa enempää kuin
aikaisemminkaan, ja jos saan sut ahdistuneeksi, en todellakaan
Recipient: X
+35840…
halua tehdä sitä. Anteeksi että syyttelen sua, mutta kai haen jotain vastausta, että ”anteeksi, tein helvetin pahasti”. Sillä oon katkera, että aikoinaan vähättelit
Recipient: X
+35840…
tapahtumia kuten edelleen, ja mua syytetään lähtemisestäni että olisin lähtenyt ihan muiden syiden takia, vaikka mitään muita syitä ei ole. Tuntuu tosi pahalta,
Recipient: X
+35840…
että asia, joka teki musta lähes hermoraunion, kiistetään täysin. En o hullu, en tarvitse parempaa lääkitystä, enkä ikinä palaisi siihen, mitä oli keväällä.
Recipient: X
+35840…
Tampereella ihmettelivät, miksen ole puhelimessa iltaisin. Pääkouluttaja sanoi läksiäispuheessa, miten toin aina iloa ja huumoria
Sender:
X
+35840…
Sent:
16:17:05
30-09-2006
ympärilleni. Mietin, miksi en pystynyt siihen sinun kanssasi. Halusin ja haluaisin yhä antaa sitä sinulle. Ihmettelen, miksi me oltiin aina napit
X
+35840…
Sent:
16:17:08
30-09-2006
vastakkain. Mutta kuitenkin yhä rakastan…
X
+35840…
Sent:
16:17:11
30-09-2006
Katselen hääkuvia, mitä ei saatu edes seinälle asti, ja Tampereelta lähettämiäsi kortteja, enkä pysty heittämään niitä roskiin. Miksi asiat ei voisi olla kuten 2 vuotta
Recipient: X
+35840…
sitten?! Mutta jos pystyt jatkaa onnellisena, en halua ottaa riskiä että saan sut taas rikki tai onnettomaksi!!
Recipient: X
+35840…
****************************************
M: Pidätkö sä mua ällöttävänä?
X: En.
M: No inhootko mua?
X: En.
…
X: Mä rakastan sua.
M: Minä sua.
X: Oon vihainen itelleni.
M: Minäkin oon, itelleni.
Mese
Annika sanoo:
Heips <.
Annika sanoo:
Mitä rakas isosisko?
M sanoo:
Ostin fitnessmuropakkauksen
M sanoo:
siinä sai mukana jonkun ihme markus pöyhösen näköisen tyypin -fitness cd-rompun
Annika sanoo:
Hei onks se ostamisen arvonen? Ku kattoin itte eilettäin telkusta että hommaampa ittelleniki.
M sanoo:
avaan sitä just mutta veikkaan että tyyppi antaa ohjeita tyyliin "syö vähemmän, liiku enemmän"...mitä sulle beibe?
Annika sanoo:
Ooh, hyvää kai. Väsyttää kamalasti ja pittäis tehä esitelmä huomiseks montessorimenetelmästä. Lupasin opelle Hirviänä kouluhommia siis.
M sanoo:
miten sulla on mennyt äitin kanssa?:)
Annika sanoo:
Äitin kaa menneepi hyvin <: Jotenki ku vietetään enemmä aikaa yhessä nykyää. God bless America.
M sanoo:
tapaan X:n huomenna ja jutellaan asioista vielä
Annika sanoo:
Mistä asioista te jutskailette?
M sanoo:
mulle tuli yhtäkkiä hirvee ikävä sitä, aloin ajatella ennen voi ikinä löytää sellaista ihmistä
M sanoo:
jos kaikki vois olla niin kuin viime syksynä, 2005, kun meillä oli tosi ihanaa- en ikinä siis palaisi siihen tilanteeseen mikä oli nyt keväällä
en tiedä olenko menettänyt järkeni...
M sanoo:
mitä luulet?
Annika sanoo:
Voi sua. ):
Annika sanoo:
Kuulin joskus että erosta selviämiseen menee noin puolet siitä ajasta kuin on ollu toisen kanssa yhessä.
M sanoo:
ehkä kun näen X:n, tajuan ettei se olekaan elämäni mies
Annika sanoo:
Mietin sitä ku puhhuit sillon ku tultii Salosta, että sää oot antanu X:lle mahollisuuksia mut se ei muutu.
M sanoo:
niin. toivon että se olis tajunnut
mutta kun kysyin siltä, miten se voi nykyään, se oli sitä mieltä että ihan hyvin, ja että sillä on hirveästi suunnitelmia ja se on onnellinen kun voi tehdä päätöksiä ilman että tarvitsee ajatella ketään muuta. olisin halunnu kuulla, että se olis vihdoinkin tajunnut mikä elämässä on tärkeetä, mutta en kuullut.
sanoin, että jos se on onnellinen jne., en halua tulla sen ja sen suunnitelmien väliin
M sanoo:
että poistun häviäjänä
M sanoo:
eikä se tiennyt mitä se haluaa, ei tiennyt haluaako jatkaa
Annika sanoo:
M, sää et oo missään vaiheessa häviäjä.
M sanoo:
joten toisaalta jos se haluaa olla ilman mua, koen sen helpottavana enkä aio palata siihen asetelmaan, että olisin aina kakkonen sen suunnitelmissa
M sanoo:
kyllä mä hyväksyn häviäjän roolin siinä, että häviän sen tulevaisuuden suunnitelmille enkä aio alkaa kilpailla niiden kanssa
Mää en tiijä, mut musta tuntuu että jos te palaisitte yhteen se suhe vois aluks olla tosi ihanaa taas, mut se menis taas siihen että X ois väkivaltanen ja sää joutuisit pakenee henkes uhalla. Sää joutuisit alottaan kaiken sen mihin oot nyt selvinny (erilleenmuutto ja kaikki) alusta.
Annika sanoo:
Sun kuva väärästä ja oikeesta vääristyis taas.
M sanoo:
oon vihainen itelleni että ajattelen edes näin nyt
M sanoo:
mutta tiedätkö, kun oon tässä 2 kk:n aikana tavannut ihmisiä, tai jotain poikia... ne on ihan idiootteja. ykskin esittelee vaatteitaan ja ihastelee liikkeitä mistä saa uniikkeja juttuja ja on sisustanut kämppänsä Kanarian tuliaisilla
M sanoo:
ihan bimbo äijä-- lohjalainen JUNTTI !!
Annika sanoo:
:x
M sanoo:
niin mietin että mulla oli mies, joka oli isänmaallinen, ryhdikäs, sen kirjahylly oli ihan samanlainen kuin isän kirjahylly, täynnä samoja kirjoja, se tietää kaiken Euroopan lähihistoriasta, se lukee
M sanoo:
X:n vanhemmat on tosiuskovaisia. siinä on niin paljon samaa kuin isässä oli
M sanoo:
ehkä käyn surua isästäkin läpi... haluan säilyttää jotain mikä muistuttaa isästä
M sanoo:
nimittäin kaikki mitä tällä hetkellä arvostan X:ssä yli kaiken, on ihan isän piirteitä
M sanoo:
sanoin Anskulle - joka oli aika peloissaan että palaan takaisin - että jos ikinä voisin enää kunnioittaa ketään miestä, sen pitäisi: olla vähintään poliittisen historian maisteri, treenattu, hyvännäköinen, miehekäs, rajan tai poliisin erikoisjoukoissa, ja sitten asioita mitkä tulee vähemmän tärkeinä: hellä ja kiva ja ystävällinen ja arvostaa mua
Annika sanoo:
Voi kulta.
Annika sanoo:
Mää en ossaa sanua mittään, mutta jos oisin nyt sun luona nii hallaisin sua.
Annika sanoo:
Me tiijetään äitin kanssa miten tärkee X sulle on ollu ja on edelleen.
Annika sanoo:
Ja X oli kunnon mies. Isänmaallinen ja fiksu.
Annika sanoo:
Mutta kukkaan ei pysty muuttaan X:n väkivaltasuutta.
Annika sanoo:
X itte voi sen tehä.
M sanoo:
jotenkin toivon niin että voitaisiin palata yhteen ja aloittaa puhtaalta pöydältä
M sanoo:
että se ei enää kokisi olevansa altavastaajana vaan että se vois puolustautua itseään kunnioittaen
M sanoo:
että sen itsetunto olisi kohdillaan siltä osin
M sanoo:
että se luottaisi itseensä niin paljon, että ymmärtäisi voivansa puolustaa itseään ja mielipiteitään sanoin, eikä sen tarvis alistaa tai hiljentää mua pelolla
M sanoo:
psykologi oli sanonut sille, että sen raivostumisen raja on vain alempi kuin joillain muilla, ja että se ei ole hullu... jos se olisi sadisti, se nauttisi siitä, mutta ei ole, koska ei nauti
M sanoo:
psykologin mielestä meidän olisi vain tarvinnut käydä parisuhdeterapiassa
M sanoo:
toivoisin että voitais aloittaa sellainen ja käydä puhumassa, päädyttiin sitten mihin ratkaisuun tahansa
M sanoo:
ei ostettais heti uutta kämppää eikä muutettais yhteen, mutta alettais ns. seurustella taas
M sanoo:
mutta jos se ei halua enää palata yhteen... niin mun ei tarvitse enää miettiä tällaisia. Se selviää kai jotenkin huomenna
Annika sanoo:
Kyllähän teijän ero on ollu X:lle kova pala, ei se ois niin kamalasti yrittäny hankaloittaa sun asioita tai sitä kämpän myymistä. Enkä mää usko että X:llä koskaan ees kävi mielessä kui alas sen raja menneepi. Mää tiijän kuin palijon sää rakastat X:ää ja kui ikävä sulla on sitä, mutta jotenki mää toivon ettette te palais nyt yhteen. Mua pelottaapi niin kovasti se että se vielä koskis suhun
Annika sanoo:
Sää oot mun sisko ja ku mää kuulen että joku on kohellu sua väärin tai lyöny tjtn nii haluisin huutaa sille tyypille että tajuaako ketä se on vahingoittanu; mun siskoa.
M sanoo:
Siis joka tapauksessa asioiden läpi puhuminen on tervettä
M sanoo:
en aio mennä asioiden edelle
Miksen minä kertonut?
Luen tenttiin. Kömmit sänkyyn viereeni. Näytän eurooppalaista liberalismia käsittelevää kirjaa ja sanon: ”Tässä kirjassa yhden filosofin mukaan ihmisellä pitäisi olla vain ja niin vähän oikeuksia, kun hän on yhteiskunnalle hyödyksi. Sen mukaanhan aika isolla osalla ihmisistä asematunnelissa ei olisi mitään oikeuksia.”
Sinä et sano mitään, nouset istumaan ja nojaat sängyn päätyyn. Näytät miettivältä ja olet hetken hiljaa. Sitten kysyt: ”Pitääkö sun aina olla noin ehdoton ajatuksissasi?”
Minä: ”Kuinka niin?”
Sinä: ”Kannattaa varoa mitä puhut, sillä tuollaista tekstiä ei katsottaisi hyvällä työpaikallasi… ”
Minä: ”En mä tällaista siellä sanoiskaan, ja nyt sanoin vain sulle, kun tuli mieleen kun just luin tuon jutun tästä. Tai vaikka sanoisinkin työpaikalla, niin mitä se haittaisi?”
”Ootko miettinyt että joku saattaa käräyttää sut rasistisista ajatuksistas?”
”No en mä ole rasisti ja kyllähän sä tiedät sen. Tosiasia kai on se, että ne ketkä notkuu päivät kännissä asematunnelissa, ei hirveesti töitä tee, ja sitten on taas muita jotka tekee, eikä se riipu mitenkään ihmisen ihonväristä, jos sitä tarkoitit. Eikä mun mielipide varmaan poikkea mun työkaverien ajatuksista -- ”
”Ehkä ne vain esittää niin, mutta oikeesti ajattelee jotain muuta. Niin mäkin esitän töissä ja kuulen aika paljon juttuja, ja voisin käräyttää monta ihmistä esimiehille. Itse asiassa olen käräyttänytkin.”
”Ai ketä, ja miksi?”
”Ei kuulu tähän.”
”Ai siis sä annat työkavereittesi ymmärtää että olet rasisti ja esität jotain mikä kannustaa niitä puhumaan sivu suunsa? Miks ihmeessä??”
”Se on hauskaa, ja sitten voi päästä sellaisista tyypeistä eroon kenestä en tykkää, kun hommaan niille näin kenkää.”
”No onpa tosi reilua.”
”Elämä on.”
”Aiotko sä käräyttää mutkin tällaisesta mielipiteestä?”
”Varotinpa vain.”
”Miksi sä otit esille tuollaisen asian? Musta on ainakin törkeetä kuulla mitä teet työkavereillesi.”
”…”
”No?”
”… Mua on vaan vaivannut se, että sä pidät mua jotenkin hyvänä tyyppinä ja jotenkin viranomaismielisenä. Voin kertoa, että mä en kunnioita yhtään näitä viranomaishommia enkä ajattele samalla tavalla rikoksista kuin sä. Siis että mulle se ei ole mikään kunnia-asia olla tekemättä rikoksia. Oon miettinyt, että rikollisella vois olla aika mukavaakin elämää. Viranomaishommat on kuitenkin aika perseestä ja kukaan ei oikeesti edes kunnioita näitä tehtäviä.”
”Mitäsänytpuhut?”
”No mua ärsyttää että sä oot noin ehdoton noissa mielipiteissäsi.”
”No ootko sä tehnyt jonkun rikoksen?”
”No en oo mutta ei mulla ole tuollaista ideologiaa kuin sulla että rikokset olis väärin. Tunnen jotain oikeita rikollisia, siis ei mitään pikkutekijöitä, ja ne on loppujen lopuksi tosi hyviä tyyppejä.”
”No voi jee, anna mun lukee nyt rauhassa loppuun tää kirja. En tiedä mitä yrität saada aikaan noilla kommenteillas, ei sulla naimisiin mennessä ollut tuollaisia ajatuksia, että jos jostakin syystä yrität ärsyttää, niin ei onnistu, mä keskittyisin mieluummin nyt lukemiseen.”
”En ärsytä kun sanonpa vain. Ja toinen juttu on se, että mä en muuten usko Jumalaan.”
”Okei. Sanoit vain kerran että uskot, kun tuli asiasta puhetta.”
”Niin sanoin mutta se oli sun takias. Kun sekin on sulle niin ehdoton juttu.”
”Ei kai se mulle oo yhtään ehdoton juttu. Tai mun uskoni on ihan mun asiani, enkä varmaan oo sua hirveesti yrittänyt käännyttää? Sen ainoan kerran kun on tullut puhetta, niin olet kertonut olevasi uskovainen. Oliko muita ylläreitä vielä?”
”Ei.”
Minä muistan tuon keskustelun tarkasti alusta loppuun. Miksi sinä niin sanoit? Miksi sinä sanoit, että voisit yhtä hyvin olla rikollinen kuin viranomainenkin? Kun kuitenkin tiesit miten tärkeää minulle on elää oikein.
Miksi sinä nyt väitit, ettet uskokaan Jumalaan, vaikka alusta asti olet antanut ymmärtää että olet uskovainen? Ei sillä muuten mitään väliä, uskoni on minulle tärkeä asia, ja kyllähän nyt pahoitin mieleni kun väititkin muuta itsestäsi, sen varmaan arvasitkin, mutta…
Miksen minä laittanut kirjaa sivuun ja ottanut sinua syliin, ja kertonut että minä rakastan sinua, vaikka olisitkin roisto? Ja että sitten kun sinä joutuisit vankilaan, tulisin katsomaan sinua, ja toisin rautaviilan mukanani kakkuun piilotettuna?
Miksen minä kertonut, että rakastan sinua, vaikket uskoisikaan Jumalaan ja sitä paitsi Jumalakin rakastaa sinua.
Anteeksi, etten sanonut niin. Jatkoin lukemista ja olin loppuillan puhumatta, menin varmaan nukkumaankin sanomatta hyvää yötä. Mutta tein sen siksi, etten tiennyt että olisin voinut tehdä toisinkin. Enkä pystynyt toimimaan toisin. Olin niin pahoilla mielin. Minulle sanasi merkitsivät niin vahvasti sitä, että halusit vain loukata minua.
Nyt ehkä olisin sen verran jaloillani, etten ottaisi sanojasi itseeni vaan voisin hoitaa tilanteen rakkaudella. Ymmärtää, että olit esimerkiksi vain niin väsynyt tai turhautunut, että yritit provosoida riitaa.
Mutta en pystynyt toimimaan toisin, koska olin niin vaihtoehdoton. Suru ja huoli. Sinun pahat sanasi ruokkivat minussa vain sitä, mitä suru ja huoli pitivät yllä. Pelkoa siitä, että sinä et rakasta minua enää ja että haluat loukata minua vain siksi, että jättäisin sinut, jolloin sinulla olisi mahdollisuus päästä maailmalle sotimaan.
Miksi minusta tuntui aina ja joka ikinen kerta samalta, kun sinä loukkasit minua?
Mitä minulla on ikävä?
Olen juuri palannut eräästä viikonlopun kestäneestä erääseen tuoreeseen harrastukseeni liittyvästä harjoituksesta. Harjoitukseen osallistui 140 ihmistä ja majoituimme metsässä puolijoukkueteltassa.
Kaunis ja lämmin syksyinen viikonloppu, johon sisältyi mielenkiintoisia harjoituksia, järjettömän mukavia ihmisiä ja uusia ystäviä. Naurua niin paljon, että vatsalihaksiin sattuu.
Ja nyt istun kämpillä yksin. Rinkka lojuu eteisessä, kumisaappaat kylpyhuoneessa. On hiljaista. On tyhjää. Mieleen välähtää välillä sekunnin murto-osan kestävä ajatus ’soitan sinulle ja kerron mitä kaikkea kivaa teimme’ mutta jo kesken ajatuksen aina muistan, ettei se ole mahdollista.
Minulla on ikävä kotiinpaluuta. Kun tulen kotiin reissusta, sinä olet vastassa ja otat syliin. Mulla oli ikävä sinua. Niin mullakin sua, ihan hirveä. Ja sitten kerron mitä kaikkea tapahtui. Sinä naurat. Sinä osallistut kokemuksiini. Sinä kuuntelet. Sinä kysyt millaista mikäkin oli. Sinä olet iloinen puolestani. Sinä juttelet.
Ei, sinä hymähtelet. Sinä makaat sohvalla ja luet lehteä. Kerron innostuneena reissun kohokohtia mutta sinä et nosta päätäsi lehdestä. Kuunteletko sinä? Hmh, joo joo koko ajan.
Et puhu minulle mitään illan aikana. Jos otan kiinni sinusta, vetäydyt irti.
Mikä sulla on? Ei mikään. Oikeesti, onko jotain huonosti? Ei ole äläkä saatana ala jankata. Mitä nyt, miksi olet noin vihainen? No en saatana ole mutta ei kiinnosta nuo sun juttus. Haittasiko sua että olin reissussa? Ei ja mua väsyttää, menen nukkumaan…ei kun lähden käymään parilla.
Mitäpä siihen sanomaan. Pahoitan mieleni. Menen nukkumaan huolissani ja surullisena.
Huoli ja suru. Ne kaksi tunnetta hallitsivat minua kolmen vuoden ajan. Niihin tottui ja niistä tuli osa minua. Minä olin aina huolestunut ja surumielinen. Mikset voisi olla iloisempi? Miksi sun täytyy aina olla noin huolissasi kaikesta? No koska olen tällainen. Mitä tapahtui sille iloiselle M:lle? En tiedä, mutta tällainen olen. Jos saisin valita, totta kai olisin huoleton ja iloinen, luuletko että musta on kivaa olla koko ajan surullinen? No ei varmaan mutta ottaisit joskus vähän rennommin.
Ehkä parin päivän kuluttua jonkun riidan yhteydessä paljastat, että jotain oli kuitenkin ollut huonosti. Se oli huonosti, että olin ollut reissussa. Huonosti oli se, että minulla oli ollut mukavaa. Että olin tavannut ihmisiä ja ehkä tavannut jonkun mukavan miehen. Ehkä olinkin pettänyt jonkun kanssa? Oliko minulla monen uuden miehen puhelinnumerot kännykässäni?
Tajuan, että jos olisimme vielä yhdessä, en kuitenkaan voisi kokea sitä iloa, että kertoisin sinulle harjoituksesta tai koko viikonlopusta.
En voisi kokea iloa, koska en olisi ylipäätään edes osallistunut koko viikonloppuun. Olin kyllä ajan kanssa oppinut, mitä minulta odotetaan, eli mitä minun kannattaa välttää ja mitkä asiat harmittavat sinua. En olisi lähtenyt nukkumaan puolijoukkuetelttaan miesten ja naisten kanssa, katsomaan viranomaisten järjestämää aiheeseen liittyvää näytöstä enkä ylipäätään vapaaehtoisesti kotoani viikonlopuksi minnekään ilman sinua. Olisinhan voinut joutua kiusaukseen pettää sinua. Ei, en olisi lähtenyt minnekään.
Suru ja huoli. Miksi sinä olet aina niin huolestuneen näköinen? Olenko minä? Ai, heh, en ollut ajatellutkaan, en minä kyllä ole huolestunut. Suru ja huoli. Niistä tuli osa minua. Niihin sopeutui, sellainen minä vain olen.
Kahvipaketti-filosofiaa
Kahvipakettikin herättää sisälläni surun. Kahvipakettikin voi kertoa parisuhteesta tai sen puuttumisesta. Se symboloi asioita. Se on kahvipaketti-filosofiaa. Ei, vaan kahvipaketti-vitutusta.
Minua särkee. Keitän kahvia illalla palattuani töistä. Otan kahvipaketin kaapista ja huomaan taas, että se on yhtä täynnä kuin eilenkin. Miksi se ei kulu? Miksi minulla on tämä sama helvetin kahvipaketti kaapissa, se sama, jonka ostin jo kuukausi sitten.
Onkohan joku kirjoittanut runon tästä huomiosta? Että kun on eronnut, kahvipaketin tyhjäksi saaminen kestää yhtä kauan kuin… no jaa. Mikähän. Joka tapauksessa se kestää kauan.
Kukaan muu ei ole käynyt kahvipaketilla minun poissa ollessani. Perkele, huomaan. Minähän olen yksin.
Ja minulla on ikävä. En tiedä, onko minulla ikävä sinua. Ehkä minulla on vain ikävä kotia ja sitä kaikkea hyvää, mitä parisuhde tuo mukanaan.
Montako kahvipakettia kuluu, ennen kuin erosta on päässyt yli?
En halua unohtaa
Isä, älä anna minun unohtaa sitä pahaa. Se, ja vain se, suojelee minua palaamasta.
Välillä on niin kova ikävä, etten tiedä miten jaksan. Muistan enää hyviä asioita. Mutta toisaalta palaaminen olisi pakenemista.
Seisomme Sörnäisissä. Kurvissa. Bussipysäkillä. Liikennevirta takanamme on vilkasta. On iltapäivä.
Olemme riidelleet. Sinä haluat minun tulevan kotiin mukanasi. Täriset raivosta. Minä kieltäydyn ja vastaan, että menen kaverille. En jaksa tulla kotiin. En halua nähdä sinua vähään aikaan.
Silmäsi välähtävät. Täriset raivosta. Kätesi pusertuvat nyrkkiin. Ihmisiä on paljon ympärillä. Minua hävettää, jos ne huomaavat riitamme. Toisaalta olen aivan turta, enkä tiedä, tunnenko enää häpeääkään.
”Sinä tulet nyt mukaani”, sihiset hampaittesi välistä. Silmissäsi on katse joka ei kuulu sinulle. Siirryn lähemmäksi kaidetta ja otan siitä varmuuden vuoksi kiinni. Vilkaisen sivuilleni – ihmisiä on niin paljon että saisin apua varmasti pian. Jos sinä tönäiset minut Hämeentielle autojen alle. Luulen, että pystyisit siihen. Silmissäsi on niin paljon raivoa ja koko olemuksesi kertoo, että sinun on vaikea pitää sitä sisälläsi.
Mistä sinä olit minulle niin vihainen?
Siitäkö, etten suostunut tulemaan mukaasi kotiin sillä hetkellä? Se lienee ainoa syy. Siitä, ettet pystynyt hallitsemaan minua sillä hetkellä.
Nyt jälkeenpäin olen ymmärtänyt senkin. Riitamme puhkesivat siitä, että koit, ettet pystynyt hallitsemaan minua pitäessäni oman pääni, vaikka käskit muuta. Sitten aloit uhkailla väkivallalla, vain jotta mukautuisin tahtoosi. Kun sekään ei enää tehonnut, käytit väkivaltaa minuun tai omaisuuteeni, tai sitten otit esille kipeimmät asiani ja ivasit niistä.
Ja olinko minä niin paha, että ansaitsin sen? En tehnyt sinulle ikinä mitään pahaa. En koskaan ollut bitch, vaikka syytä olisikin ehkä ollut. Silloin kun halusit minun tottelevan sinua, kyse ei ollut suurista asioista – olisit antanut minun mennä hetkeksi ja antanut minun olla yksin – mutta sinun piti saada minut myöntämään välittömästi, etten kyseenalaista tahtoasi.
Minä kaipaan sinua tällä hetkellä niin valtavasti, etten kestä. On vaikea muistaa pahoja asioita, mieleen nousee vain paljon hyvää. Mutta luulen, että alitajunta yrittää suojella minua palaamasta luoksesi. Näen nimittäin todella usein unia sinusta. Painajaisia, joissa sinä uhkaat minut jotenkin.
Vaikka tapahtumat ovatkin hyvin unenomaisia, tunne joka niistä välittyy, on hyvin tuttu minulle. Sama pelko ja sama järkytys, joita koin joskus sinun takiasi. Sama voimattomuus ja musertava avuttomuus, kun en voi vaikuttaa tilanteeseen, jota sinä johdat ja hallitset. Kivun pelko. Pelko siitä, että teet minulle mitä tahansa. Osoitat käytökselläsi voivasi tehdä minulle mitä tahansa. Mikään ei rajoita sinua. Pidät minua hallinnassa; pidät minua epätietoisena omasta kohtalostani.
Minulla ei ole tilaa toimia, tehdä päätöksiä tai astua irti tilanteesta. Pelkään ja joudun kulkemaan tilanteen läpi sinun hallinnassasi.
Nyttemmin olen miettinyt, että käytökseni oli tilanteissa hyvinkin alistuvaista, vaikka kaikin voimin yritinkin aina välttää sitä. Toimin kuten parhaaksi näin kuitenkin tietoisena siitä, että alistuminen pelolle olisi pahinta mitä voisin itselleni tehdä. Olen miettinyt, että kun vastentahtoinen alistuminenkin sai tilanteet kärjistymään, mitähän olisi tapahtunut, jos olisin vain törkeästi asettunut vastustamaan sinua.
Heikkoa menoa
Minä en kykene nukkumaan. Sen vuoksi ryyppään joka ilta, tai jos onnistun välttämään sen, joudun ankarasti miettimään, olenko ryypännyt vai voinko ottaa unilääkkeen. Jos en ole juonut, voin ottaa lääkkeen. Jos otan lääkkeen, en voi juoda. On hirveän hankala yrittää muistaa kumpaa olen ottanut. Usein illan päätteeksi tajuan, etten voi enää ottaa ainakaan unilääkettä, otan siis lisää viinaa.
Lähden aamulla kuolemanväsyneenä töihin. En pese hampaita, harjaa hiuksia enkä meikkaa. Olen töissä elävä kuollut. Mutta tällainen minä vain olen, ei minua vain kiinnosta ulkonäköni. Naama on täynnä finnejä, samoin selkä. Minulla ei ole ikinä aiemmin ollut selässä finnejä. Nyt on ja paljon.
Sini sanoo, että varmaan vain kaikki kuona nousee minusta ylös ja tulee ulos finneinä. Voi olla. Kaksimetrinen pohjanmaalainen huomauttaa, että selässäni on aika paljon finnejä. Hän myös toteaa, että vaikka rintani ovatkin todella pienet, ovat ne ihan kivat. Olen alkanutkin huomata, että hän on todellinen ruuneperi enkä enää vastaa hänen puheluihinsa.
Tämän kesän 2006 muistaisin varmaan aina, ellen olisi koko ajan ollut niin humalassa. Autuas känni, joka varmaan tulee säästämään minut monelta paskalta muistolta.
Paljon on tapahtunut
Sinä uhkailit, etten saisi ikinä osuuttani yhteisestä asunnostamme. En saisi tavaroita. Etkä aikoisi myydä asuntoa ennen kuin olisin kuluttanut rahani loppuun maksaessani kahdesta asunnosta kuukausittain 1000 euroa.
Viime viikonlopun olin sairaalassa. Mahani oli mielettömän kipeä, se kramppaili ja kouristeli ja tuntui että kuolin. Ambulanssikeikka. Olin illan Marian sairaalassa, seuraavan päivän Naistenklinikalla ja seuraavan yön Meilahden kirurgisella. Mitään syytä kipuun ei löydetty.
Luulen, että se oli stressiä. Paljon on tapahtunut.
Soitin tutulle asianajajalle, joka lupasi auttaa minua ilmaiseksi ainakin näin aluksi. Toimitin hänelle kaikki avioeroamme ja asuntoamme koskevat paperit. Kerroin asiasta aviomiehelle ja lupasin, että jos hän alkaa huijata asuntoa koskevissa asioissa, joutuu hän lain kanssa tekemisiin. Se kai tehosi – asenne ainakin hänellä muuttui.
Appiukko syytteli minua äidilleni ihmeellisestä asiasta. Siitä, että ”olin ottanut asioista selvää”. Asunnonmyynnistä ja oikeuksistani. Noh, on kai sekin pahaa heidän mielestään. En olisi saanut ottaa selvää asioista sen jälkeen, kun aviomies uhkasi jättää mut pennittömäksi. Luulen kyllä, että aviomies ole kertonut samoista suunnitelmistaan heille kuin minulle.
Aviomies on minulle 2000 euroa velkaa kylpyhuoneremontista. ”Hah, et voi mitenkään todentaa sitä!”
”Ei ole mun ongelma, jos sun rahat loppuu kesken. Mitäs lähdit kävelemään.”
Luulen, että aviomies haluaa vain kiusallaan pitkittää eroprosessia ja asunnonmyyntiä. ”Mulla ei ole mitään kiirettä myydä asuntoa, ennen kun ositus on tehty, ja saatanpa lähteä tässä ulkomaille niin että saat avioeron läpi vasta kahden vuoden kuluttua. Itse asiassa oon syksyllä lähdössä legioonaan enkä taidakaan ilmoitella yhteystietoja...”
Se omistaa asunnostamme yli puolet. Sen mukaan minulla ei ole mitään sananvaltaa asuntoomme.
Kaikesta huolimatta minulla oli sairaalassa maatessani ikävä häntä. Viikonlopun aikana 3 eri gynekologia ja 4 eri lääkäriä tutki minut, minusta otettiin 4 verikokeet, kävin röntgenissä ja varjoainekuvauksissa. Toisaalta sain niin vahvoja kipulääkkeitä, että nukuin väliajat täysin tietämättä ulkomaailman menosta. Välillä herätessäni taistelin suurta halua vastaan – soittaa hänelle ja pyytää katsomaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)