Paljon on tapahtunut

Sinä uhkailit, etten saisi ikinä osuuttani yhteisestä asunnostamme. En saisi tavaroita. Etkä aikoisi myydä asuntoa ennen kuin olisin kuluttanut rahani loppuun maksaessani kahdesta asunnosta kuukausittain 1000 euroa.

Viime viikonlopun olin sairaalassa. Mahani oli mielettömän kipeä, se kramppaili ja kouristeli ja tuntui että kuolin. Ambulanssikeikka. Olin illan Marian sairaalassa, seuraavan päivän Naistenklinikalla ja seuraavan yön Meilahden kirurgisella. Mitään syytä kipuun ei löydetty.

Luulen, että se oli stressiä. Paljon on tapahtunut.

Soitin tutulle asianajajalle, joka lupasi auttaa minua ilmaiseksi ainakin näin aluksi. Toimitin hänelle kaikki avioeroamme ja asuntoamme koskevat paperit. Kerroin asiasta aviomiehelle ja lupasin, että jos hän alkaa huijata asuntoa koskevissa asioissa, joutuu hän lain kanssa tekemisiin. Se kai tehosi – asenne ainakin hänellä muuttui.

Appiukko syytteli minua äidilleni ihmeellisestä asiasta. Siitä, että ”olin ottanut asioista selvää”. Asunnonmyynnistä ja oikeuksistani. Noh, on kai sekin pahaa heidän mielestään. En olisi saanut ottaa selvää asioista sen jälkeen, kun aviomies uhkasi jättää mut pennittömäksi. Luulen kyllä, että aviomies ole kertonut samoista suunnitelmistaan heille kuin minulle.

Aviomies on minulle 2000 euroa velkaa kylpyhuoneremontista. ”Hah, et voi mitenkään todentaa sitä!”

”Ei ole mun ongelma, jos sun rahat loppuu kesken. Mitäs lähdit kävelemään.”

Luulen, että aviomies haluaa vain kiusallaan pitkittää eroprosessia ja asunnonmyyntiä. ”Mulla ei ole mitään kiirettä myydä asuntoa, ennen kun ositus on tehty, ja saatanpa lähteä tässä ulkomaille niin että saat avioeron läpi vasta kahden vuoden kuluttua. Itse asiassa oon syksyllä lähdössä legioonaan enkä taidakaan ilmoitella yhteystietoja...”

Se omistaa asunnostamme yli puolet. Sen mukaan minulla ei ole mitään sananvaltaa asuntoomme.

Kaikesta huolimatta minulla oli sairaalassa maatessani ikävä häntä. Viikonlopun aikana 3 eri gynekologia ja 4 eri lääkäriä tutki minut, minusta otettiin 4 verikokeet, kävin röntgenissä ja varjoainekuvauksissa. Toisaalta sain niin vahvoja kipulääkkeitä, että nukuin väliajat täysin tietämättä ulkomaailman menosta. Välillä herätessäni taistelin suurta halua vastaan – soittaa hänelle ja pyytää katsomaan.