Testausta

Aika on vierähtänyt nopeasti. Kun sain purkaa tähän blogiin pahimman oloni, unohdin koko sivun. Ehkä on kuitenkin hyvä jatkossakin tyhjentää päätä :).

Se, elämäni mies, sielunystäväni, on nyt virallisesti avomieheni. On ollut jo melkein vuoden ajan. Ihmettelin itsekin, kuinka kykenin eron jälkeen niin nopeasti uuteen parisuhteeseen, mutta ehkä olin jo tehnyt monta asiaa itselleni selväksi ennen lopullista eroonpääsyä exästä. Eikä kyse ollut siitä, että olisin halunnut paeta mitään uuteen suhteeseen, ennemminkin koin huolta siitä, miksi tapaan ihanan ihmisen juuri silloin, kun olen oppinut alkaa pitää itsestäni ja elämästäni aivan sinkkunakin.

Onneksi tapasin hänet. Sain kipuilla ja testata häntä turvallisesti. Viisaat, viisaat tummat silmät ja sydän, joka kunnioittaa ihmistä päämääränä. Vuoden ajan olemme haastaneet toisiamme yhä syvempiin pohdintoihin toistemme sisimmästä. Narsistin kanssa elänyt tietää, miten hyvältä tuntuu aidosti kiinnostunut kysymys "entä mitä sinä ajattelet tästä?".

Tällä hetkellä olen hieman alakuloinen. Olen huomannut alkavani haastaa häntä riitelemään. Niin, vuoden tuttavuuden aikana emme ole kertaakaan riidelleet, vaikka olemmekin olleet eri mieltä ja väitelleet kiivaasti keskenämme. Haluaisin selvittää, miten hän käyttäytyy silloin, kun hänellä on syytä olla minuun todella vihainen. Lentävätkö tavarat, lyödäänkö nyrkki seinän läpi tai tartutaanko minuun?

Valitettavasti saimme eilen illalla aikaan sen ensimmäisen riidan, vieläpä sellaisen, että toinen meistä nukkui sohvalla. Mutta riidan aikana mies ei kertaakaan edes korottanut ääntä. Huolimatta minun inttämisestäni hän yritti olla rakentava, vaikkakin sai minut loukkaantumaan. Ja vaikka olen pahoillani - riidasta kuitenkin usein pahoitetaan mieli, olen onnellinen, että se oli normaali riita. Ei nöyryyttämistä, ivaamista, pelottelua, alistamista eikä uhkailua. Ei hylkäämistä.

Yritän vielä saada itseni vakuuttumaan siitä, ettei äärimmilleen viety kiltteys tee minusta hyvää ihmistä, saa ihmisiä pitämään minusta enemmän tai tee elämästäni jotenkin arvokkaampaa. Minulla on oikeus tunteisiini, mieleni pahoittamiseen sekä inttämiseen, riitelemiseen ja vihaisena pysymiseen (mikä on äärimmäisen vaikeaa!). Ja seuraavana aamuna riidan uudelleenkäsittelyyn, sopimiseen ja anteeksiantoon.