Onpas minulla häiriintynyt perhe

Kaverit ihmettelevät. Miten se pystyy käyttäytyä noin? Vaikea uskoa, kun vertaa siihen miten mukava se oli silloin kerrankin kun oltiin kylässä teillä.

Kun se sulki oven teidän pois lähdettyänne, ei "yhdenkään teistä huorista enää tarvinnut tulla näyttäytymään meille".

Olen hiljaa. Sanon, että onhan sillä hyvätkin hetkensä.


Veli ihmettelee. Miten se voi sanoa jotain noin sairasta? Vaikea uskoa, vaikka se on aina niin korrekti.

Ei tuntunut korrektilta, kun se nimitteli sua selän takana androgyyniksi, homoksi, neidiksi, häiriintyneeksi.

Olen hiljaa. Sanon, että sillä vaan ehkä meni hermot.


Äiti itkee. Se miettii, että jos soittaisi miehelle ja yrittäisi selittää, ettei se voi käyttäytyä noin.

Älä soita. En halua kuulla nasaaliääneen sovitettuja uusintoja keskustelustanne jälkeenpäin.

Äiti älä soita, ei sun tehtävä ole kasvattaa muiden poikia.


Kaikki tärkeät asiani ympärilläni otetaan vallankäytön aseeksi. Ne murskataan, nolataan ja niiden arvosta tulee ivan aihe. Rakkaimpani otetaan minulta pois, koska en kehtaa tunnustaa, että kyllä, tämä pilkan kohteena oleva rakkauteni, perheeni, ystäväni, mikä vaan, on ollut minulle tärkeää.

En ehkä enää myönnäkään, että mikään on ollut minulle tärkeää. Opin suhtautumaan asioihin välinpitämättömästi, eikä minusta enää tunnu miltään.

Sitä paitsi hänen vanhempansakin olivat todenneet, että perheeni on aivan häiriintynyt. No, what ever.