Erosta

On tammikuu.

Istun työhuoneessani yksin ja itken, koska minulta loppuu ilma. Joka päivä haukon henkeä enemmän ja enemmän, ja ajattelen, että jossakin vaiheessa minulla ei enää ole ilmaa, mitä hengittää, ja sitten kuolen.

Teen astmatestit, joiden tulos ei todenna astmaa. Ihmiset kysyvät, mitä huokailen, tai miksi haukon henkeäni koko ajan. Sanon, että on vain vähän vaikea hengittää.

Haluan erota. On tapahtunut liikaa. Yritän saada X:n suostumaan eroon ja siihen, että kyse on yhteisestä päätöksestä. "EI, se on sinun päätös, minä en halua erota, enkä tule ikinä kellekään myöntämään että se olisi yhteinen päätös. Sinä päätät, se on sinun päätös ja sen aion kertoa ihmisille."

Ihmettelen mielessäni, miksi X taas ensimmäisenä ajattelee, mitä tulee kertomaan muille. Ei muilla ihmisillä ole mitään tekemistä tämän kanssa. Myöhemmin ymmärrän, että todellisuus ja se, mitä X kertoi muille ihmisille, oli kaksi aivan eri asiaa. Hän rakensi ympärilleen kulisseja, otti aineksen sieltä, toisen täältä, voidakseen esittää asiat ja itsensä uskottavasti. Silloin hänen taitavasti rakennettu valheiden verkkonsa oli kudottu yhteen sinänsä paikkaa pitävistä asioista, vaikkei kokonaisuudessa, tai edes säikeissä, ollut mitään tekemistä todellisuuden kanssa.

Mutta mikäli joku olisi kysynyt minulta, pitivätkö tietyt pienet asiat paikkansa, olisin vastannut myöntävästi, ja niiden pienten totuuksien varaan oli rakennettu itse valheiden emätunkio.

Oli vaikea päästä irti koko paskasta, koska X oli taitava manipuloimaan läheiset uskomaan itseään; pelkäsin, että mikäli eroan, voi tapahtua jotain vielä pahempaa, eikä minua uskottaisi silloinkaan. Järkytyin sitä röyhkeyttä ja puolitotuuksien määrää, millä X ohjaili minua ympäristön kautta.

Halusin päästä erosta yhteiseen sopimukseen, ettei X alkaisi vainota minua tulevaisuudessa, koska minä olin jättänyt hänet. Sopimusta ei saatu syntymään. Ei, hän ei ikinä aikonut myöntää, että haluaisi erota. Silloin päätin, että olkoon, minä haluan erota.

X ei ottanut ilmoitustani erosta kuuleviin korviinkaan. Seuraavina päivinä hän lähetteli taas ylihelliä viestejä. Käskin hänen lopettaa sellaisen yhteydenpidon ja tajuta, ettemme ole enää yhdessä, mutta silloin hän oli ihmeissään, koska hänelle eropuheeni olivat vain olleet uhkailuja tai kiusantekoa.

Kuinka ihmisestä voi erota, jos toinen ei jätä rauhaan? Ehkä sekin oli vain kiusantekoa häneltä. Yritin kauan hokea hänelle, että olemme eronneet. Olin henkisesti jo aivan poikki tähän rallatukseen.


X oli kurssilla Poliisikoululla. Eräänä iltana hän puhelimessa vihdoin oli ymmärtävinään asian ja yllätyksekseni halusi sopia erosta yhteisellä päätöksellä.

Menin nukkumaan helpottuneempana kuin koskaan.

Aamulla hän soittaa ja peruu kaiken. Hän ei ikinä ole halunnut erota, ja hän myös kertoo kaikille, että se oli M, joka jätti hänet.

- Ei! Jätä minut rauhaan! Jos et halua sopia erosta yhteisellä päätöksellä, niin ole marttyyri sitten, mutta tämä on jo loppunut!

Kuulen taustalta hälinää, kurssipäivä on ilmeisesti alkamassa. X korottaa ääntään, puhuu minulle puhelimeen teennäisellä äänellä, äänellä jota hän ei normaalisti käytä, niin voimakkaasti että muut varmasti kuulevat: M, sinä olet minun rakas vaimoni, ja vaikka haluatkin jättää minut, niin olen huolissani sinusta. Sinä olet oikeasti sekaisin. Sinä tarvitset lääkitystä. Olen todella huolissani sinusta. Ole kiltti ja pyydä lääkäriltäsi jokin lääkitys. Tee se minun takiani. Pärjäätkö siellä, kulta, vai tulenko kotiin hoitamaan sinua?

Lamaannun. Olet sairas, kuiskaan, ja lopetan puhelun.

X halusi varmistaa senkin, että kurssilaiset käsittävät, että hänen vaimonsa on sekaisin, ja hän on se hyväntekijä.

Viimein kun ajatus erosta sopi hänellekin, X huolehti kauan, etten "muistele menneitä", koska ne ovat ollutta ja mennyttä. "Miksi muistella vanhoja?" Ihmettelin, mitä muistelemista menneissä olisi, kun haluan päästä vain irti kaikesta häneen liittyvästä. Minulle riitti, että hän jättää minut rauhaan, enkä ymmärtänyt, että hän oli vain huolissaan, että ilmoittaisin väkivallasta hänen työnantajalleen.

Kuuluuko tuollaisen henkilön olla poliisi? Mietin edelleenkin, pitäisikö minun tehdä rikosilmoitus tapahtuneista. Mutta X osaa olla niin vakuuttava. Kuka minua uskoisi?