Se kävelee vastaan. Se hymyilee minulle. Rauhallisesti, pehmeästi. Minä hyppään sen kaulaan, vedän sen tanssimaan, sanon että ihana kun tulit, se sanoo ujosti, että oli ihana tulla. Sitten otan etäisyyttä, tanssin musiikkiin uppoutuneena, sitten havahdun, huomaan sen, nauran ja pörrötän sitä hiuksista. Halaan ja sanon, että te pojat ootte minun ihanin ryhmä, mikä minulla on koskaan ollut, ja meidän projekti on aivan upea teidän takianne, minusta on niin ihana olla teidän kanssa töissä, se ei tunnu edes työnteolta, hah hahaa, nauran. Säteilen, tanssin, tänä iltana olen kaunis, vain sinua varten, tai sitä varten, että kerään huomiota, ja ehkä haluat minua enemmän? Toivon sitä.
Pelleilen roolistani projektinjohtajana, sanon, sovitaan, että sinä toimit kuitenkin käytännössä johtajana, sillä osaat nuo työt tuhat kertaa paremmin. Se hymyilee söpösti, pelleilee jotain takaisin, sitten nauretaan yhdessä ja kerrotaan kilpaa, miten ihastuttavaa on tehdä töitä yhdessä. Senkin silmät säteilee. Tiedetään molemmat, miten tyhmää on hehkuttaa yhteisestä työnteosta, ja siksi juuri se onkin niin hauskaa. Se vetää minut lähelleen pilke silmäkulmassa ja minä katson sitä ripsien alta silmiin. Se tuo kasvonsa kiinni minun kasvoihin, hieroo nenää minun nenääni. Se tanssii kiinni minussa, yllätyn miten rohkeasti se liikkuu.
Annan sille suukot molemmille poskille, se suutelee minua poskille. Ja katsoo taas syvälle silmiin. Sitten suutelen sitä poskelle, lähemmäs huulia. Se suutelee minua huulille. Nauran. Se miettii ääneen, mitä härkätyttö sanoisi tästä.
Härkätyttö on minun antama nimitys sen tyttöystävälle. Nimi tuli tytön horoskoopista. Niin, siitä puhuttiin, kun selvitin ryhmäni pojille ensimmäisen yhteisen työvuoron alussa vakavana, millaista meidän yhteistyö tulee projektin aikana olemaan meidän horoskooppien mukaan. Halusin vain naurattaa niitä. Sitten kysyin niiden tyttöystävien ja avovaimojen horoskoopit, ja annoin niille parisuhdevinkkejä horoskooppimerkkien kannalta.
Sitten seuraavassa muistikuvassa me ollaan suudeltu ja oltu jo aika lähekkäin baarin takaosassa sohvalla. Se on niin väärin, mutta tuntuu niin oikealta, se sanoo, ja minä olen samaa mieltä. Me jutellaan, ymmärretään toisiamme, silitetään toisiamme, suudellaan. Sitten se kysyy, että eikö olisi mahtava nyt lähteä pois täältä, pois koko Suomesta, ja lähteä yhdessä jonnekin kauas. Minua naurattaa. Mietitään minne lähdetään. Sitten se kysyy, että mitäs jos ensin lähdetään pois baarista. Sanon, että jos jaetaan taksi, laitan sen sohvalleni nukkumaan. Taksi jaetaan, kotona se sanoo, että haluaisi pitää mut turvassa koko yön. Muistutan härkätytöstä, ja että se ei pitäisi ajatuksesta. Nyt en halua ajatella mitään muuta kuin meitä kahta. Minä sanon, että huomenna sulla on morkkis, mutta otan sut mielelläni viereen, jos sä pidät mua kainalossa eikä tehdä mitään. Se sanoo, että ei tehdä mitään, ollaan aikuisia, ja haluan pitää sua vain vieressäni. Nukutaan kainalokkain.
Sitten me ollaan vierekkäin, ja se on maailman luonnollisin asia. Se silittelee, sen käsi liikkuu pitkin vartaloani. Ohjaan sen käden pois, mumisen uneliaasti jotain, tiedän, ettei se kuulosta ainakaan kiellolta. Haluaisin repiä sen vaatteet pois sen päältä ja rakastaa sitä joka solullani, mutta en halua aiheuttaa sille ongelmia kotonsa. On minulla vielä vähän järkeä päässä.
Saadaan nukuttua melkein aamuun asti, sitten se suutelee, suutelee, herättää mut, suutelee kaulaa ja rintakehää, se ottaa käsistäni kiinni ja vetää mut päälleen. Sen kädet kulkee vartalollani, sen kosketus tuntuu sähköltä. Se kääntää mut takaisin viereensä, sitten se peittää mut kokonaan, se tuntuu ihanalta. Meidän tällainen aamu kestää yli tunnin, sellaista läheisyyttä en ole ennen tuntenut. Me naidaan, vaikkei oikeasti naidakaan, mulla on vaatteet päälläni, mutta sitä se melkein on, onneksi jätin ne vaatteet päälleni nukkumaan käydessä. Yritän saada sen kädet pois itsestäni. Se on niin kuumaa, niin eroottista, niin raiskaamista, se haluaa mua väkisin ja mun on pakko estää se. Jään melkein sille kakkoseksi. Mutta sanon sille, että en halua olla se osapuoli, jonka kanssa joku pettää naistaan. Se katsoo mua ihmeissään ja sanoo olevansa vaikuttunut. Tietäisitpä, ajattelen. Minua alkaa naurattaa, koko tilanne on niin koominen, sitäkin alkaa naurattaa, vaikka en tiedä mikä sitä naurattaa. Se vetää mut syliinsä ja kuiskailee mulle maailman kauniimpia asioita.
Minulla on veikeä olo. Olen niin turvassa. Se pitää minua juuri ihmeellisenä naisena, koska en antanut sille. Koen olevani turvassa, kun tiedän, että olen saanut kuvittelemaan, että olen jotenkin ihmeellinen. Hahaha. Enkä oikeastaan edes välitä. Naurattaa koko tilanne. Se kuvittelee, etten antanut sille seksiä jonkin korkeamoraalisen ajatukseni takia.
Laitan sille aamiaista ja sitten istuskellaan sohvalla vierekkäin, meillä on ihana rauhallinen aamu, me ymmärretään toisiamme niin hyvin. Jutellaan sen naisesta ja niiden parisuhdeongelmista, ja annan sille neuvoja naisnäkökulmasta. Sanon toivovani, että ne pystyisivät selvittämään ongelmansa ja yritän oikeasti miettiä jonkinlaisia ratkaisumalleja. Sitten totean, että kauhean kaksinaamaista viettää sen kanssa tuollainen yö ja aamu, ja sitten miettiä, miten ne selviäisivät parisuhdekriisistään. Sillekin me nauretaan, ehkä vähän surullisesti.
Parin päivän päästä töissä se sanoo, että ei ne sun parisuhdevinkit toimineet, kun mä niitä yritin kotona viljellä. Että sen nainen oli ollut asshole sille kaikesta huolimatta. Olen aidosti huolissani. Analysoidaan sen tyttöystävää ja yritän löytää jotain, joka lohduttaisi. Eniten olen huolissani siitä, että niillä menee poikki ja se alkaa ehdotella vakavasti minulle jotain, jolloin joutuisin sanomaan miehelle, etten oikeasti halua meistä kahdesta mitään. Se on ihana poika, mutta en halua olla kenenkään kanssa.
Olen sanonut sille, että olen onnellinen poikamiestyttö, joka aikoo elää kissansa kanssa kuusikymmentä vuotta yksin ja ehkä korkeintaan iskeä sitten joskus vanhainkodista jonkun seniiliin papan, joka ei enää kykenisi pettämään, koska ei kykenisi seksiin. Siihen se sanoi, että en olisikaan perustamassa perhettä heti, jos jättäisin tyttöystäväni, ja mä ymmärrän sun tilanteen, mutta ehkä sitten joskus… Siihen en osannut sanoa mitään. ”Mutta ehkä sitten joskus?” Näillä näkymin ei koskaan! Ei! Se kysyi, voitaisiinko kuitenkin nähdä vapaapäivällä työputken jälkeen. Minä sanoin reippaasti, että totta kai, tehdään jotain hauskaa, vaikka ajattelinkin, että oh shit, sitten se ainakin menisi liian vakavaksi.
Tästä ihmeellisestä työ-/kaverisuhteesta on auennut minulle jotain uutta, jolla voin paremmin ymmärtää itseäni. Jos se nyt on sen arvoista. Mutta olen ymmärtänyt sen vähän, että pelkään miehiä. Tai en pelkää miehiä, mutta pelkään miestä parisuhteessa.
Eihän se tunnu kovinkaan yllättävältä ajatukselta. Mutta sen tajusin vasta nyt. En edes halua miestä uuteen elämääni – ei sen takia, että olisin kyllästynyt miehiin, vaan sen takia, että olen kyllästynyt pelkäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti