Huhtikuu 2008
Selaan tv:stä kanavia. Katson hetken Kauniita & Rohkeita. Taylor kertoo Ridgelle, maatessaan sängyllä sen vieressä, että sen täytyy tunnustaa sille jotain. Se ei ole ollut niin hyveellinen, kuin Ridge on hetkeä aiemmin todennut.
Kuinka se uskaltaa maata tuon miehen vieressä, alkaessaan tunnustaa pettäneensä tätä?! Miten sen uskaltaa olla tuollaisessa asennossa, pitkällään, aivan alttiina kuristamiselle tai lyönnille päähän?? Miksi se ei nouse ylös, hartiat kasassa, kädet kasvojen edessä suojana, peräänny kohti nurkkaa ja lyyhisty sinne?
Taylor alkaa kertoa teostaan hitaasti, pitkitellen, hyvin kauniit ja rohkeat:maisesti pettämisestä. Se ei kuitenkaan näytä siltä, että se pelkäisi. Se on pahoillaan teostaan, mutta ei peloissaan.
Tuossa tilanteessa minun jalkani eivät enää kantaisi. Olisin vajonnut johonkin odottamaan väkivaltaa, pelännyt tulevaa niin ankarasti, etten olisi pystynyt nousemaan ylös.
Katson Taylorin tunnustusta ja ahdistun sen puolesta. Tekisi mieli huutaa, että oletko nainen ihan idiootti!
Päähän tulvii muistoja pelosta. Tuossa pelossa halusin kuolla. Miksi halusin kuolla? Miksi se pelko tuntui niin musertavalta, että kuolemakin tuntui paremmalta vaihtoehdolta? Siihen en ole vielä keksinyt vastausta.
Nyt heinäkuussa mietin pelkoa edelleen. Se on mystinen asia. Miten joku asia voi saada ihmisen niin lamaantumaan? Olen saanut vastaavia pelkotiloja muutaman kerran myöhemminkin uuden poikaystäväni seurassa (päiväkirjamerkinnöissäni hän on Se). Mies on varmaan ollut ihmeissään; olen mennyt täysin lukkoon jonkun tyhjänpäiväisen asian takia. Pieni eripura on merkinnyt aiemmin minulle sitä, että kohta alkaa tapahtua. Silloin mieleni on aivan kuin pudonnut johonkin, pääni on ollut täynnä kohinaa ja hapen loppumista, en ole uskaltanut liikkua, tai sitten olen mennyt peiton alle piiloon. Ja koko ajan mielessäni on hokenut ääni "rakas Isä, ota mut pois, ota mut pois". Mies on ottanut syliin ja ihmeissään silitellyt, mutta en ole voinut sanoa mitään. Ehkä seuraavana päivänä olen taas kokenut olevani järjissäni, mutta en ole pystynyt selittämään miehelle käytöstäni. Tuntuu kuitenkin, että se ymmärtää jotenkin, silti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti